Karjalauma syö ruovikon puhtaaksi
Pusikot ovat hävinneet kymmenessä vuodessa lähes kokonaan Mietoistenlahden rannasta.
Maisemat ovat kyllä komeat, ja joutsenpariskunta lentää ihan läheltä ohi. Mutta missä piileksivät lehmät, joita tänne tultiin katsomaan?
”Tuolla kaukana, ruovikon rajassa”, Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo hoksaavat. Toinen laidunryhmä löytyy vastakkaisesta suunnasta, metsän suojista.
Vapolalla ja Ankelolla on lihakarjatila Uudenkaupungin Kalannissa, reilun varttitunnin ajomatkan päässä Mietoistenlahden luonnonsuojelualueelta.
Sadan emolehmän aberbeen angus -karja on jaettu kesäksi vajaaseen kymmeneen laidunryhmään eri puolille lähialueita. Osa karjasta on peltolaitumilla, osa laiduntaa Metsähallituksen hallinnoimilla tai yksityisillä rantaniityillä.
”Aberdeen angus on kevyt lehmä ja sopii siksi hyvin rantaniityille”, Jyrki Ankelo sanoo.
Katariina Vapola lisää, että tilan karjaa on myös tarkoituksella jalostettu pienempään suuntaan.
”Vasikat muuten tekevät täällä merkittävän osan maisemanhoitotöistä. Ne ja nuoret hiehot uskaltavat aika syvälle ruovikkoon, sinne, missä muille on liian märkää.”
Parempaan suuntaan
Viitisenkymmentä vuotta sitten näkymä Mietoistenlahdelle oli samantapainen kuin nyt. Kun laidunnus loppui, niityt kasvoivat umpeen ja osa niistä raivattiin pelloiksi.
1990-luvun lopussa alue liitettiin Natura-verkostoon, ja siitä alkaen maisemaa merelle on pyritty jälleen avaamaan.
Ensimmäiset viisi vuotta rantaa niitettiin miesvoimin ja ruovikkoa käytiin murskaamassa niittomurskaimella rikki vedenrajan alapuolelta.
”Koko ajan mennään parempaan suuntaan”, Metsähallituksen suunnittelija Kaj-Ove Pettersson kertoo. ”Niittäminen ja rantaviivan murskaus olivat hyvä alku, ja sitten pantiin laidunpaine päälle.”
Vapolan tilan karjaa on laiduntanut alueella alusta saakka, yli kymmenen vuoden ajan.
Valkuaispitoista ruohoa
Tänä vuonna eläimet tuotiin rantalaitumille toukokuun puolivälissä.
Laidunnus jatkuu syys–lokakuun vaihteeseen.
”Mitä aikaisemmin karja tuodaan tänne, sen taloudellisempaa se on meille”, Jyrki Ankelo sanoo.
”Täällä riittää ruohoa, ja karjalla on aika hyvät elinolosuhteet. Lisäksi aikainen ruoho on valkuaispitoista ja sen tähden hyvää ravintoa eläimille.”
Kymmenisen vuotta sitten karja tuotiin rantalaitumelle vasta lintujen pesintäajan päätyttyä. Sittemmin on huomattu, että haitta, joka linnuille koituu tallaamisesta, on pienempi kuin siitä saatava hyöty, että karja syö ruovikkoa heti sen kasvun alusta alkaen.
Ruokaa myös riittää alkukesästä hyvin. Laidunkauden loppua kohti osa eläimistä joudutaan ehkä palauttamaan peltolaitumille ja Mietoistenlahden rannoilla nyt laiduntavat kaksi ryhmää yhdistetään.
Ei pelkän rahan takia
Pelkän rahan takia tätä ei tehdä, tuottajapariskunta vakuuttaa.
”Karjankasvattajallakin täytyy olla tähän intohimoa.”
Vaikka viljelijä saa maisemanhoitoon tavallisesti ympäristösopimusrahoitusta, rantalaitumen pitäminen ei ole täysin vaivatonta.
Aitalinjat on kunnostettava vuosittain ennen eläinten laitumille laskua. Laidunkauden aikana eläimiä ja aitauksia käydään tarkistamassa säännöllisesti. Jotta virta kulkisi sähköaidassa, on raivaussahan kanssa tehtävä kaksi kertaa kesässä aidanalusniitot. Lisäksi laitumia puhdistusniitetään kesantomurskaimella aina tarvittaessa.
”Tekemisestä saa sillä tavalla palkkaa, kun näkee alueen vähitellen kehittyvän avoimeen suuntaan. Ja onko silloin oikeastaan edes töissä, kun kiertää laitumet ja aidat ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta?” Vapola kysyy.
”Sateella ja tuulella onkin sitten eri asia.”’
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
