Tuomiot tuplaantuneet: Eläintenpitokielto ei estä eläintenpitoa — näin tutkijat muuttaisivat kiellon valvontaa

Eläinten menettäminen määrättiin yli puolessa tutkituissa tapauksissa. Omistaja menetti eläimet joko valtiolle tai sai tilaisuuden myydä ne. Kuva: Carolina Husu

Eläintenpitokielto ei Suomessa nykyisellään takaa, ettei eläimiä päätyisi kiellosta huolimatta saman ihmisen käsiin.

Vaikka eläintenpitokieltojen määrä on kasvanut, tuomioiden johdonmukaisuudessa ja valvonnassa on huomattavia puutteita.

Asia selviää tuoreesta, eläinsuojeluvalvontaa ja -rikoksia kartoittavasta katsauksesta. Raporttiin on koostettu aihetta koskevia tutkimustuloksia.

Raportin taustalla on hallitusohjelmaan merkitty kirjaus, jonka mukaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaa selvittää mahdollisuuksia eläintenpitokieltojen pidentämiseen ja valvonnan tehostamiseen.

Eläintenpitokieltojen määrääminen on Suomessa kaksinkertaistunut vuosien 2009 ja 2023 välillä. Enimmillään kieltoja (155 kpl) on määrätty vuonna 2023.

Myös eläinsuojeluasioita koskevat rikosepäilyt ovat lisääntyneet suhteellisen tasaisesti 2000-luvulta alkaen ja erityisen selvästi 2020-luvulla.

Eläintenpitokiellosta huolimatta eläinten pitoa on usein mahdollista jatkaa, sillä eläinten menettäminen määrättiin vain hieman yli puolessa tapauksista.

Määräaikaisen eläintenpitokiellon keskiarvo oli kolme vuotta. Kuusi vuotta ylittävät kiellot olivat melko harvinaisia.

Vuosien 2011—2016 eläinsuojelusäädösten rikkomisesta annettuja tuomioita kartoittaneen tutkimuksen mukaan vain kuusi prosenttia kielloista oli pysyviä.

Toisen tutkimuksen mukaan syyttäjien vaatiessa eläintenpitokieltoa he vaativat omistajalle eläinten menettämistä alle puolessa tapauksista.

Tämä siitä huolimatta, että rikoslain mukaan kieltoa määrätessä myös menettämisseuraamus tulisi aina määrätä.

Tutkimuksessa esitetään, että tuomioistuimessa pitäisi voida määrätä eläimet menetettäväksi eläintenpitokiellon yhteydessä, vaikka syyttäjä ei sitä vaatisikaan.

Seuraamusten vaatiminen voi tutkijoiden mukaan unohtua etenkin, jos eläinsuojelurikoksia tulee syyttäjän pöydälle harvoin.

Tuomioistuimilla on eläintenpitokiellon määräämisessä laaja harkintavalta, mikä on johtanut epäyhtenäisiin käytäntöihin.

Henkilölle on esimerkiksi määrätty kaikkia eläimiä koskeva eläintenpitokielto, mutta siitä huolimatta hänen on sallittu pitää kahta kissaa.

Tuore katsaus antaa useita suosituksia eläinsuojeluvalvontaan ja eläinsuojelurikosprosessiin. Eläintenpitokielto koski yleisimmin nautoja, koiria ja hevosia. Kuva: Kari Salonen

Eläintenpitokielto tulisi aina määrätä törkeissä eläinsuojelurikoksissa, ellei ole painavia syitä toimia toisin, raportissa todetaan.

Raportissa myös suositellaan yhteistä, pysyvää koulutusta poliiseille ja valvontaeläinlääkäreille eläimiin kohdistuviin rikoksiin liittyen.

Vaikka ihminen voi näennäisesti menettää eläimen valtiolle, eläin pysyy menettämisen jälkeenkin edelleen omistajansa omaisuutena.

Raportissa painotetaankin, että hyvinvointilaissa tulisi säätää omistusoikeuden siirtymisestä.

Eläintenpitokieltoa tulisi myös valvoa tehokkaasti, jotta se toteutuisi käytännössä.

Tällä hetkellä lemmikkieläimiin kohdistuvien eläintenpitokieltojen valvonta on käytännössä estynyt.

Jotta eläintenpitokiellon noudattamista voidaan valvoa kotirauhan piirissä tarvitaan lakimuutos, jotta poliisi saisi valtuuden suorittaa kotietsinnän epäillessään eläintenpitokiellon rikkomista.

Rikostutkintaa voisi tutkijoiden mukaan tehostaa, kun poliisilaitoksiin, syyttäjänvirastoihin ja tuomioistuimiin perustettaisiin eläimiin kohdistuviin rikoksiin erikoistuneita virkoja.

Raportissa ehdotetaan perustettavaksi myös kansallinen tietokanta eläinsuojeluasioita käsitteleville viranomaisille tiedonsiirron helpottamiseksi.

Eläintenpitorekisteriin merkityt tiedot ovat nykyisellään salassa pidettäviä. Esimerkiksi koiran kasvattaja ei siis voi maksutta selvittää, onko ostajaehdokkaalla kieltoa.

Myös tähän raportissa esitetään muutosta.

Raportti on julkaistu yhteistyössä Helsingin yliopiston ja kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kanssa.