Työtapaturmat kasautuvat osalle tiloista
Kuva: Viestilehtien arkistoTyötehoseuran tutkija Janne Karttunen haluaa koko sektorin toimijat mukaan lisäämään tietoisuutta riskeistä ja niiden torjunnasta. ”Kaikkien tulisi kantaa kortensa kekoon.”
Väitöstutkimuksessaan Karttunen tarkastelee maatalousyrittäjien työtapaturmia ja ammattitauteja sekä niiden kasautumista. ”Siinä olisi mahdollisuus kohdennettuun torjuntaan.”
Käsityövaltaisessa karjanhoidossa on paljon toistuvia ja kehoa rasittavia työliikkeitä. Ne altistavat erityisesti tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuville työtapaturmille ja ammattitaudeille.
Ylipitkän työpäivän tai päiväkausia jatkuvan työsesongin aiheuttaman väsymyksen vuoksi ollaan alttiita työtapaturmille.
Karttunen muistuttaa tilojen erilaisuudesta.
”Tietysti riskiryhmäänkin kuuluvien tilojen joukossa on yrittäjiä, jotka selviävät koko työuransa läpi ilman vakavia vahinkoja.”
Koska riskit kasautuvat tietyille tiloille, tulisi ennakoivat toimet kohdentaa niille. Kohdentaminen kannattaa aloittaa Karttusen mukaan vakavien vahinkojen torjunnasta, jolloin hyödytkin ovat suurimmat.
Karttunen nostaa esiin riskien tunnistamisen: ”Jos maatilalla sattuu vahinko tai läheltä piti -tilanne, siitä kannattaisi kertoa perheenjäsenille ja naapureillekin. Kaikissa näissä tilanteissa on oppimisen paikka.”
Teollisuudessa vahinkojen seuranta- ja raportointijärjestelmät ovat yleisiä. Vahingoista avoimesti puhuminen voi auttaa kuulijoita tunnistamaan riskitilanteita tulevaisuudessa. ”Fiksu ei edes joudu tilanteeseen, josta tavallinen kaveri ehkä selviää.”
Maatalousalan oppilaitoksissa tulisi Karttusen mukaan huomioida riskien kasautuminen, niiden torjuntakeinot ja esittää ne selvästi opiskelijoille.
Kun nuoret miettivät tilanpidon jatkoa ja tulevia investointeja, tulee myös työturvallisuuteen kiinnittää huomiota. Investointien yhteydessä työtapojen uudistaminen on luontevinta.
Viljelijöille järjestetyissä tilaisuuksissa puhuminen ei välttämättä ole aina tehokasta.
”Voi olla, että aktiivisilla osallistujilla on asiat jo keskivertoa paremmin. Ne, keille sattuu eniten ja olisi kehitettävää, eivät välttämättä ole tilaisuuksissa mukana”, Karttunen pohtii.
Maatalousyrittäjien vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon kuulumista tutkija suosittelee kaikille.
”Alaan ja työolosuhteisiin erikoistuneet hoitajat ja lääkärit osaavat ottaa huomioon oikeat asiat.”
Suurimpien lypsykarjatilojen omistajista noin 70 prosenttia on Karttusen laskelmien mukaan liittynyt työterveyshuollon piiriin. Pienistä viljatiloista mukana on vain runsas kymmenesosa.
Kannustetta vahinkojen vähentämiseen saa vakuutuksien bonusjärjestelmistä. Vakuutusmaksut laskevat, kun vahinkoja ei satu. Osa lievistä vahingoista saattaa kuitenkin näin jäädä ilmoittamatta.
Tutkija ei näe tässä suurta ristiriitaa: ”Tärkeää on vähentää erityisesti vakavia työtapaturmia ja ammattitauteja, joilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.”
Tutkimuksessa ei laskettu tapaturmista aiheutuvia euromääräisiä summia, mutta tutkijan mukaan ne ovat merkittäviä. ”Kalliiksi tulee. Niin tilalle, vakuutusyhtiölle kuin yhteiskunnallekin.”
Tapaturmien välttäminen ja työkyvyn säilyttäminen pidentävät työuraa, mikä on hallituksenkin tavoite.
Vahingon sattuessa voivat seuraukset olla merkittäviä muutenkin kuin taloudellisesti.
Tapaturmassa työkykynsä osittainkin menettävä viljelijä voi joutua vaihtamaan tuotantosuuntaa tai jopa lopettamaan viljelyn. Tämä voi vaikuttaa seuraaviinkin polviin, jos mahdollinen jatkaja ei esimerkiksi ikänsä vuoksi voi vielä ottaa tilasta vastuuta.
JUKKA LEHTINEN
MMM, agronomi Janne Karttusen väitöstilaisuus on Helsingin
yliopistossa perjantaina 24.1.
Fiksu ei
edes joudu
tilanteeseen, josta
tavallinen kaveri ehkä selviää.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
