Kutemajärvelle pystytettiin navetta kolmessa kuukaudessa: "Minimimitoilla ja säästöbudjetilla tehty, toiminnallisuudesta ei tingitty"


Navetta on luomumääräyksien mukaan tehty, mutta toistaiseksi tuotanto on tavanomaista, koska vielä ei ole löytynyt meijeriä, joka olisi valmis tekemään tilan kanssa luomusopimuksen. Kuva: Visa Vilkuna

"Meitä suosivat mainiot rakennuskelit sydäntalvella 2015–2016. Tuskin olisimme onnistuneet ihan tuolla aikataululla tänä talvena", Maisa Juntunen ja Tuomas Laitinen kertovat tyytyväisenä. Kuva: Visa Vilkuna

Liimapuukaari on pystytolppien päällä, jolloin apevaunulla pääsee aivan seinien viereen. Kuva: Visa Vilkuna

Rakentaminen alkoi marraskuun 4. päivä 2015 ja lehmät otettiin sisään tammikuun 26. päivä 2016. Hankkeen ripeä toteutus johtuu suurelta osin siitä, että Maisa Juntunen ja Tuomas Laitinen turvautuivat niin suunnittelussa kuin rakentamisessakin ammattilaisiin.

"Kun aloitimme tilanpidon vuonna 2014, meidän oli heti tehtävä päätös navettainvestoinnista, sillä vanha 20 lehmän parsinavetta oli tullut tiensä päähän", Laitinen muistelee.

Alkuun suunnitelmissa oli pienempi navetta, sillä viljelyssä olevat 45 peltohehtaaria eivät olisi riittäneet nykyiselle karjamäärälle. Tilanne ratkesi viljelijöiden välisellä yhteistyöllä, jossa 20 kilometrin päässä oleva tila otti Ollinahon hiehojen kasvatuksen vastuulleen.

Maisa Juntunen ja Tuomas Laitinen suunnittelivat alussa navettaa kahdestaan. Varsin pian mukaan otettiin Arto Karila Etelä-Savon ProAgriasta ja kohta perään rakennussuunnittelija Juho Liski Keski-Suomen ProAgriasta jalostamaan ideoita. Tuomas Laitinen kertoo, että he vierailivat useammassa navetassa tutkimassa eri vaihtoehtoja. Toisten maidontuottajien antamat kommentit ja heidän omat kokemukset olivat erittäin arvokkaita hankkeen toteuttamisessa.

Yksi tärkeimmistä kriteereistä navetan suunnittelussa oli kustannusten pitäminen mahdollisimman matalalla. Kun suunnitelmat alkoivat hahmottua rakennuspiirustusten tasolle, mukaan otettiin myös rakennusurakoitsija.

"Alusta alkaen meille oli selvää, että haluamme navetan avaimet käteen -periaatteella. Urakoitsija Tuomo Poukkulan tehtävänä oli ampua alas toteuttamiskelvottomat ideat, karsia kalliita rakenneratkaisuja suunnitelmistamme ja kertoa kuinka rakentaminen sujuisi mahdollisimman nopeasti", Maisa ja Tuomas sanovat.

Tilan väki teki ainoastaan maansiirtotyöt itse. Mäen päällä olevan navetan perustaminen oli suhteellisen helppoa ja kustannuksia laski sekin, että rakentamiseen tarvittava sora saatiin omasta montusta.


Kun rakentaminen alkoi, muutaman erikoismiehen ryhmä teki tietyn työvaiheen ja häipyi sitten seuraavaan kohteeseen. Kun itse kutakin vaihetta oli tekemässä huippuosaajat, työ sujui sukkelasti. Luonnollisesti moinen työmenetelmä asettaa työnjohdolle eritysvaatimuksia ja materiaalintoimitustenkin on osuttava nappiin.

Vaikka rakentaminen tehtiin kokonaisurakkana, isäntäväen piti lyhyen rakentamisjakson aikana olla lähes joka päivä vastaanottamassa ja purkamassa rakennusmateriaalia kuorma-autoista. Luonnollisesti isäntäpari oli myös mukana seuraamassa rakentamisen edistymistä joka päivä.

"Navetta on tehty minimimitoituksilla, sillä kustannustehokkuus oli ykkösasia. Jos olisimme halunneet vähänkään isomman poikima- ja sairaskarsinan, halliin olisi pitänyt ottaa yksi kuuden metrin mittainen kehäväli lisää. Rahassa se olisi tehnyt 80 000 euroa", Tuomas Laitinen selventää.

Halvinta ratkaisua ei kuitenkaan otettu kaikkiin kohtiin. Suunnitteluvaiheessa mukana olleet verhoikkunat korvattiin kolme kertaa kalliimmilla kennolevyisillä säleikkunoilla. Valinta oli oikeaan osunut, sillä paremmin lämpöä pitävät kennolevyikkunat ovat osoittaneet 25 asteen pakkasella toimivuutensa. Käytävämatot nostivat myös kustannuksia, mutta niiden tiedettiin vähentävän liukastumisia ja rohkaisevan lehmiä paremmin liikkumaan. Myös kiimojen huomaaminen pitäväpohjaisessa pihatossa on helpompaa. Eläinten hyvinvoinnista ei siis haluttu tinkiä ja navetta täyttää myös luomusäännökset.


Uuden navetan lietesäilö on vain 600 kuution vetoinen. Lähialueella on onneksi useita lopettaneita karjatiloja, joiden lietesäiliöitä on mahdollista käyttää satelliittisäiliöinä. Navetan vesi saadaan GTK:n tutkimuksen perusteella sijoitetusta porakaivosta, sillä alueella ei ole kunnallista vesijohtoa.

Navetan kustannusarvio oli 610 000 euroa, jossa ei ihan pysytty. Lopullinen lasku oli 650 000 euroa sisältäen robotin eli lehmäpaikan hinnaksi tuli varsin kohtuullinen 11 600 euroa.

"Vaikka navettamme on minimimitoilla ja säästöbudjetilla tehty, toiminnallisuudesta emme kuitenkaan halunneet tinkiä. Kun nyt ensimmäinen vuosi on takana, olemme edelleen erittäin tyytyväisiä navettaamme", Maisa ja Tuomas tunnustavat.