Laadunmenetykset huolettavat viljanviljelijöitä – "seiniä on syöty jo pitkään"
Puontin peltopäivä toi viime viikon perjantaina viljelijät yhteen. Myöhässä oleva kasvukausi puhutti paikan päälle saapuneita.
Viljanviljelyn tulevaisuus puhutti Mika Äijälää (vas.) sekä Juha, Kari ja Tapani Raininkoa Puontin peltopäivässä. Kuva: Sanne KatainenMika Äijälä viljelee tavanomaista viljatilaa Salossa. Rainingon luomutila sijaitsee Liedossa ja tuottaa viljojen lisäksi myös erikoisempia kasveja.
Myöhäisen sadonkorjuun aiheuttamien haasteiden lisäksi miehet pelkäävät laadunmenetyksiä. Laatu menetetään helposti, jos säiden takia puinteja joudutaan paljon lykkäämään. Varsinkin vehnällä tähkäidäntä on yleistä, ja se laskee sakolukua. Sakoluku vaikuttaa viljan leivontaominaisuuksiin.
Laatuluokka vaikuttaa viljojen hintoihin, eikä tämänhetkisillä hinnoilla ole varaa laadunmenetyksiin.
”Täytyy saada laadultaan ja määrältään huippusato, jotta saa viljelystä omansa pois”, Äijälä toteaa.
Rainingot toteavat, että luomuviljassa hintataso on parempi kuin tavanomaisessa, mutta kannattavuus kulkee yhdessä laadun kanssa.
Viljan tuottajahinnat ovat viljelijöiden mielestä liian alhaalla.
Varsinkin tänä vuonna, kun päällekkäin osuviin syystöihin tarvitaan ulkopuolista työvoimaa, kuivauskustannukset kasvavat ja laadunmenetykset ovat suuri riski, on vaikea saada työstä omaansa pois.
”Tässä on seiniä syöty jo pitkään. Kannattamattomuus tappaa viljelyn hitaasti, kun ei ole varaa panostaa maan kasvukuntoon, rakennuksiin ja koneisiin”, miehet toteavat yksissä tuumin.
”Teollisuuden täytyisi kiinnittää huomiota hintaan, jos haluavat jatkossakin saada kotimaista viljaa”, Äijälä vetoaa.
Palataanpa vuodessa hieman taaksepäin. Miten meni?
”Vuosi on ollut hyvä, vaikka lämpöä olisi saanut olla enemmän. Lakoviljaakin on jonkin verran”, Äijälä tiivistää kuluvaa kasvukautta.
”Luomuviljoille kevät oli epäedullinen, sillä vilja kasvoi hitaasti. Rikkaruohot kasvavat aina, ja ne saivat tänä keväänä vallattua alaa viljalta”, Kari Raininko toteaa.
Rainingon luomutila on maatalousyhtymä, jossa viljellään viljojen lisäksi myös kvinoaa, hernettä ja härkäpapua.
”Herne on kärsinyt tästä vuodesta eniten, mutta kaikki kasvit ovat myöhässä lajista riippuen jopa kolme viikkoa”, Juha Raininko huokaisee.
Miltäs nyt näyttää?
Miehet toteavat satojen näyttävän hyviltä, vaikka laadusta ei voi sanoa mitään ennen kuin jyvät ovat laarissa.
”Riskit kasvavat, mitä myöhäisemmäksi puinnit venyvät. Vielä ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon”, Äijälä sanoo.
Myöhään venyvillä puinneilla on merkitystä varsinkin silloin, kun puitavaa pinta-alaa on paljon.
Äijälän ja Rainingon tilojen yhteispinta-ala ylittää tuhat hehtaaria.
”Töitä pitää priorisoida. Puinti on ykkönen, sillä sato on saatava korjattua. Muista syksyn töistä tingitään”, Äijälä toteaa muiden miesten nyökytellessä.
Puinnit tuovat viljatiloille syksyyn työpiikin joka vuosi, sillä suotuisat säät ovat usein kortilla. Mitä suurempi on puitava pinta-ala, sitä suurempi on myös työpiikki.
”Suotuisalla säällä koneiden on pyörittävä vuorokauden ympäri”, Äijälä jatkaa. Töihin täytyy kuitenkin keskittyä hosumisen sijaan, sillä kiireessä myös tapaturmariskit kasvavat.
”Tarvitaan lisäksi hyvää tuuria, että kaikki toimii ja koneet sekä miehet pysyvät kunnossa”, Juha Raininko lisää.
”Päivät lyhenevät nopeasti. Puintikelpoinen aika vähenee samaa tahtia, sillä kaste tulee yhä aikaisemmin”, Kari Raininko toteaa.
Hän lisää, että keväällä hyvin tilaa saaneet rikkakasvit lisäävät kasvuston kosteutta entisestään. Nyt toivotaan aurinkoa ukkoskuurojen sijaan.
Miehet ovat tänä vuonna erityisen tyytyväisiä siihen, että heillä on hakkeella lämpiävät kuivurit. Niiden ansiosta viljaa voi puida hieman kosteampana, eivätkä kuivauskustannukset silti karkaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
