Rankkasateet ja leuto talvi huuhtoivat ennätyksellisen paljon fosforia Lounais-Suomen pelloilta

Helmikuun puolivälissä rankkasateet nostivat vedet pellolle Perniössä. Kuva: Kimmo Haimi

Helmikuun lopulla otettu satelliittikuva Suomen etelä- ja länsirannikolta kertoo paljon talven kulusta ja poikkeuksellisen lämpimän talven jäljistä. Mereen purkautuvien jokien edessä on laajoja harmaita alueita, kun rankkasateet veivät mukanaan runsain määrin maata ja maahiukkasia Itämereen.

Syke julkaisi keskiviikkona tietoja talven ravinnepäästöistä. Saaristomereen huuhtoutui kolmen talvikuukauden aikana yhtä paljon fosforia kuin edellisenä ennätysvuonna 2008 yhteensä, noin 900 tonnia.

Ennätykselliset fosforin ja myös typen huuhtoutumat eivät tulleet yllätyksenä, vaikka odotettua suurempia päästöt kuitenkin olivat, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Sykestä.

Päättynyt talvi oli Suomessa mittaushistorian lämpimin, ja etelässä myös roudaton ja lumeton sekä vielä poikkeuksellisen sateinen.

Jo lokakuussa satoi paljon ja kuukausi toisensa perään sadetta riitti. Kolmen talvikuukauden aikana satoi yleisesti yli 250 milliä, mikä on 50 prosenttia enemmän kuin yleensä.

Sateisinta oli helmikuun lopulla, jolloin maat olivat valmiiksi läpimärkiä. Helmikuun 16. päivä satoi 40 milliä yleisesti koko etelärannikolla. Uskelanjoella virtaama äityi suurimmaksi 40 vuoteen ja muillakin joilla oltiin lähellä ennätyksiä.

Itämereen laskevat joet nousivat tavan takaa pelloille ja tulvakorkeuteen ja etenkin helmikuu oli hankala päästöjen suhteen.

Lumeton ja roudaton maa ja rankat sateet näkyvät Saaristomeren fosforikuormituksessa. Vastaavia päästöjä ei ole koettu ennen. Kuva: Jukka Pasonen

Päättynyt talvi oli Suomessa mittaushistorian lämpimin, ja etelässä myös roudaton ja lumeton sekä vielä poikkeuksellisen sateinen.

Jo lokakuussa satoi paljon ja kuukausi toisensa perään sadetta riitti. Kolmen talvikuukauden aikana satoi yleisesti yli 250 milliä, mikä on 50 prosenttia enemmän kuin yleensä.

Sateisinta oli helmikuun lopulla, jolloin maat olivat valmiiksi läpimärkiä. Helmikuun 16. päivä satoi 40 milliä yleisesti koko etelärannikolla. Uskelanjoella virtaama äityi suurimmaksi 40 vuoteen ja muillakin joilla oltiin lähellä ennätyksiä.

Itämereen laskevat joet nousivat tavan takaa pelloille ja tulvakorkeuteen ja etenkin helmikuu oli hankala päästöjen suhteen.

Talvi antoi samalla esimakua siitä, miltä Suomen talvet näyttävät tämän vuosisadan lopulla, Knuuttila sanoo.

Syke mittaa päästöjä automaattisilla mittalaitteilla. Fosforia ei mitata suoraan, vaan välillisesti veden sameudesta.

Helmikuun tulvat ja poikkeuksellisen sameat vedet olivat liikaa mittareille, joita ei ole testattu niin sameissa vesissä ennen. Tuloksia tarkennettiin käsinäytteillä, jotka analysoitiin laboratoriossa. Se alensi päästöjä 40 prosenttia.

Virhe voi johtua siitä, että rankat sateet veivät mukana tavallista suurempia maahiukkasia. Niiden pintaan voi kiinnittyä vähemmän fosforia kuin pieniin hiukkasiin, Knuuttila arvelee.

Sentinel-satelliitin 25. helmikuuta ottama kuva Saaristomereltä muutama päivä sen jälkeen, kun Lounais-Suomessa satoi rankasti, lähes 40 milliä. Turku on merkin alla. Kuva: Satelliitti

Fosforivirtaama Saaristomereen oli joulu- ja tammikuussa noin kaksinkertainen verrattuna vuosien 2000–19 talvikuukausien keskiarvoon, helmikuussa lähes kymmenkertainen.

Tilanne tasoittuu jonkin verran keväällä, koska kevättulvia ei odoteta. Silti kuormitus tulee olemaan iso tänä tänä vuonna.

Myös Vantaanjoella päästöt olivat isoja ja kolmen talvikuukauden fosforikuorma, 57 tonnia, on samaa luokkaa kuin yleensä koko vuoden aikana. Pahimman tulvan aikana helmikuussa yhden päivän aikana mereen huuhtoutui 5 tonnia fosforia.

Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosentilla ja typen runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä. Nyt mentiin jo sen yli.

Avoimen Itämeren ja rannikkovesien rehevöitymisen hillitsemiseksi Suomi on sitoutunut vähentämään sekä fosfori- että typpikuormitusta. Vähennystavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta keskeistä on hajakuormituksen, erityisesti maatalouden ravinnepäästöjen parempi hallinta, Knuutila toteaa.

Syken viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan asetettuja tavoitteita ei juurikaan ole lähestytty. Saaristomeren suora, pistelähteistä (yhdyskunnat, kalankasvatus ja teollisuus) peräisin oleva ravinnekuormitus on puolittunut vuosina 1997–2016, mutta hajakuormituksen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.

Edistysaskelia on saatu ja jokivesien fosfori on vähentynyt, mutta ilmastonmuutos vie toiseen suuntaan.

Mitä asialle voidaan tehdä?

Knuutila miettii hetken. Päästöjen vähentämistoimia tarvitaan lisää ja niitä on syytä kohdentaa entistä tarkemmin. Myös peltojen siirtämistä pois viljelystä etenkin jyrkillä jokitörmillä pitää miettiä.