Eläinsuojeluvalvontaa voisi parantaa eläinlääkärien parityöskentelyllä ja viestimällä tuottajille selvemmin, toteaa palkittu väitöskirjatutkija

Sikatiloilla yleisin puute oli virikkeiden riittämättömyys. Arkistokuva.  Kuva: Sanne Katainen

Eläinlääkärit kokevat valvonnan tärkeänä mutta raskaana, tuottajat taas tärkeänä mutta omalle tilalle osuessa tarpeettomana, ilmenee Sofia Väärikkälän Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan tekemästä väitöskirjasta.

Parannuksiksi Väärikkälä ehdottaa eläinlääkäreiden parityöskentelyä, selkeämpää viestintää tilallisille, valvontojen parempaa kohdentamista sekä toimivaa viranomaisyhteistyötä eläinlääkärien, poliisin ja sosiaali- ja terveystoimen välillä.

Yleisimpiä hyvinvointiongelmia nautatiloilla olivat Väärikkälän työn mukaan märät ja likaiset makuualustat ja ongelmat vasikoiden pidossa. Sikatiloilla virikkeiden riittämättömyys ja puutteet lääkintätietojen kirjaamisessa olivat yleisimpiä laiminlyöntejä. Erityyppisten tilojen välillä havaittiin eroja ongelmien yleisyydessä.

Oikeuskäsittelyyn asti etenivät lähinnä vakavimmat laiminlyönnit. Oikeusprosessit olivat hitaita ja tuomiot asteikkojen lievimmästä päästä. Väärikkälän mukaan eläinlääkäreiden asiantuntijaroolia käsittelyissä tulisi vahvistaa.

Juliana von Wendtin säätiö palkitsi Väärikkälän väitöskirjatutkimuksestaan opinnäytetyöpalkinnolla.