7. luukku: Erämaan joulu

Jättikynttilä pääsi jouluksi kotiin, Luirojärven kämpälle UKK-puistoon. Kuva: Antti Viitala

Jouluna 2007 en lähtenyt tavalliseen tapaan perheen luo kotiin, vaan suuntasin Lappiin Petterin ja Antin kanssa.

Kokeneet eräjormat ottivat minut, talvivaellusnoviisin, matkaansa.

Ahkio tekee ahneeksi: kun on helppo ottaa paljon tavaraa mukaan, sitä tulee ottaneeksi.

Eräs kapine oli hervottoman kokoinen kynttilä kivisine jalustoineen. Se oli määrä viedä Luirojärven kämpälle. Kahta kivirekeä vedimme sitten kolme miestä vuorotellen Urho Kekkosen kansallispuiston siimekseen.

Saavutimme autiotuvan jouluksi, emmekä olleet ainoat. Mieleen on jäänyt erityisesti kaksi matkaajaa: yksinäinen, latusuksilla hiihtelevä vaihto-opiskelija Saksasta sekä tonttumainen Lapin äijä, joka lämmitti tuvan sietämättömän kuumaksi.

Jouluaatto kului tuvassa maaten ja shakkia pelaten. Juhla-ateriaan kuului kermaperunoita ja ankanrintaa.

Kuu valaisi hankea, ja kävimme yöhiihdolla matkamme käännekohdassa, Sokosti-tunturin huipulla.

Monet muut joulut muistuttavat toisiaan, mutta tämä erottuu joukosta. Luirojärvelle pitää joskus palata. Miten muuten saisin tietää, vieläkö erämaan halki raahattu kynttilänjalka somistaa kämpän pöytää?