Kylvösiementen itävyyksissä suurta vaihtelua

Laborantti Helena Helander tutki torstaina Eviran Loimaan siemenlaboratoriossa herneen ja härkäpavun hyvin kasvuun lähteneitä versoja. Kuva: Rami Marjamäki

Vaikean kasvukauden ja lokakuun loppuun jatkuneiden puintien takia ensi kevään kylvöille suunniteltujen siementen itävyyksissä on odotettavissa suurta vaihtelua.

Eviran ensimmäisten tulosten perusteella näyttää kaikesta huolimatta siltä, että myös hyvin itäviä eriä on tulossa markkinoille.

Peitattuna sertifiointia varten tarkastettujen viljanäytteiden itävyyksien keskiarvo ylittää selvästi 90 prosenttia. Peittaamattomana itävyydet ovat hiukan heikompia. Täytyy huomata, että etenkin kevätvehnästä näytteitä on tutkittu vasta vähän.

”Arvioin, että keskiarvot tulevat vielä putoamaan jonkin verran, kun näytemäärä lisääntyy, kevätvehnillä varsinkin”, erikoistutkija Sinikka Köylijärvi Evirasta sanoo.

Pakkaamoiden raakaeränäytteiden ja suoraan viljelijöiltä tulleiden viljanäytteiden tulosten keskiarvot ovat selvästi alhaisempia kuin virallisten sertifiointiprosessin näytteiden. Joukossa on runsaasti erittäin alhaisia itävyyksiä.

Pitkäksi venyneen puintikauden takia Eviran siemenlaboratorioon on tullut ajankohtaan nähden tavanomaista vähemmän siemennäytteitä tutkittaviksi.

Siemenlaboratorion itävyystulokset antavat viitteitä kasvukauden siemenen laadusta. Oman tilan siemeneksi aiotun sadon käyttökelpoisuus kannattaa etenkin tällaisena vuotena selvittää ajoissa.

Korjuun viivästyessä tähkäidännän riski kasvoi huomattavasti. Pahimmin tähkässä itäneet jyvät kevenevät ja niitä poistuu lajittelussa, mutta niitä näkyy silti idätettävissä näytteissä, Köylijärvi kertoo.

Itämislepo (dormanssi) on aina otettava huomioon syyskauden idätyksissä, ettei itämiskelpoista tavaraa turhaan toimiteta muihin käyttötarkoituksiin.

Itämislevon syvyydessä on suuria vaihteluita lajikkeittain ja alueittain sääolosuhteiden mukaan. Tämän syksyn erikoisuus on, että myös timoteinäytteissä on voimakasta itämislepoa.

Satokauden 2017 viljanäytteissä on Evirassa todettu melko runsaasti homeiden ja mekaanisen rikkoutumisen aiheuttamia vioituksia.

Jyvän alttius puintivaurioille riippuu pääasiassa korjuukosteudesta. Jyvä kestää parhaiten, kun sen kosteus on 18–22 prosenttia, Köylijärvi kertoo.

Kuivempi jyvä murtuu herkästi, jolloin syntyy näkyviä lohkeamia ja säröjä, jotka voivat alentaa itävyyttä. Kosteampi jyvä saa helpommin sisäisiä vaurioita, joita on vaikea havaita, mutta jotka myös johtavat itämiskyvyn alentumiseen.

Ohra kestää kovan kuorensa ansiosta viljoistamme parhaiten kosteana puintia. Hyvin itävää siementä voi saada vielä yli 30 prosentin kosteudessa puidusta ohrasta.

Puintivioitus altistaa homevioitukselle. Homevioitukset syntyvät nopeasti kosteana puidussa viljassa, sillä mikrobit lisääntyvät voimakkaasti ja iskeytyvät erityisesti vaurioituneisiin jyviin.

Viljan lämpötilan nousu kertoo alkaneesta pieneliötoiminnasta. Yli vuorokauden välivarastointi on jo haitallista, jos puintikosteus on yli 25 prosenttia.

Puintipäivien kiireet näkyvät idätyskokeissa kuumenemisvioituksina. Harvalukuisina puintipäivinä on pitänyt puida kaikki, mitä ennätetään, ja viljaerät ovat ehkä joutuneet odottamaan kuivausta ja päässeet kuumenemaan.

Kuivurien kapasiteetti on ollut lujilla ja kuivauslämpötilaa on saatettu nostaa läpimenon nopeuttamiseksi.

Siemenviljalle sopii vanha sääntö; itävyyden kannalta turvallinen kuivausilman lämpötila on 90 astetta miinus viljan kosteusprosentti. Viljan vaurioitumisalttius nousee hyvin jyrkästi, kun kuivausilman lämpötila on yli 70 astetta, Köylijärvi muistuttaa.