Eläimet eivät vaadi tahratonta taustaa. Virke oli otsikossa vuonna 2009, kun MT vieraili Pelson vankilassa Vaalassa tapaamassa vankeja, jotka hoitavat vankilatilan lehmiä, lampaita ja hevosia.
Vierailusta on aikaa, ja vankiloissa on käyty saman aiheen vuoksi monta kertaa sen jälkeenkin. Asia ei ole muuttunut mihinkään.
"Vangit kokevat itsensä tärkeiksi, kun he saavat vastuuta eläimistä", kertoo Huittisten vankilan tilanhoitaja Matti Puisto.
Vankilassa toimii maatila, jossa on 80-päinen emolehmäkarja. Karjan parissa työskentelee avolaitoksessa vajaa parikymmentä vankia. Arkisen hoitotyön lisäksi vankien vastuulla ovat myös poikimiset ja vasikoiden alkutaival.
Tilan karja on tasokas, ja maatila toimii pääasiassa kuin mikä tahansa karjatila. "Täältä lähtee jatkokasvatukseen hyvin kasvaneita vasikoita, joita on helppo käsitellä. Vangit tekevät hyvää työtä."
Eläimet muodostuvat monille hyvin tärkeiksi, ja niitä hoidetaan kuin omia. Saattaa olla, että vanki välittää eläimen hyvinvoinnista, vaikka omastaan ei juuri välittäisi. Karskin oloisestakin vangista saattaa paljastua loistava eläinten käsittelijä.
"Monelle tekee hyvää se, kun saa touhuta ja olla ulkona. Töiden ohessa on usein helpompi puhua murheistakin. Pidän tätä hyvin kuntouttavana toimintana."
Samaa mieltä on Pelson vankilassa Vaalassa työnjohtajana toimiva Petri Väisänen.
"Vuosien kokemuksella voisin sanoa, että työ rauhoittaa. Monet asiakkaista ovat ”vilkkaita” mutta töissä aika rauhallisia, oli sitten adhd tai jotain vastaavaa taustalla. He saanevat purkaa enimpiään työntekoon. Työ antaa osalle sisältöä lusimiseen, mutta on toki heitäkin, joille tämä työ ei sovi. He karsiutuvat joukosta nopeasti."
MT:n puhelimitse haastattelemat Huittisten avovankilan vangit mainitsevat kaikki työn parhaina puolina ulkona olemisen ja vuorovaikutuksen eläinten kanssa.
"Tällaista toimintaa saisi olla enemmänkin laitoksissa ympäri Suomen. Ehkä vangit voisivat paremmin", toteaa 44-vuotias Kari. Hän kertoo, että ulkotyö parantaa selvästi myös unen laatua.
Unia kehuu myös eläinrakas Jouni, 49. Hän nauttii maataloustöiden monipuolisuudesta ja siitä, kun näkee hoidettavien eläinten voivan hyvin.
"Työ eläinten kanssa palkitsee välittömästi. Välillä tuntuu, että eläimet ymmärtävät paremmin kuin ihmiset. Niille voi jutella rennosti ja ne kuuntelevat, kunhan puhuu rauhallisesti. Sonnejakin uskaltaa rapsuttaa, mutta niitä pitää muistaa myös kunnioittaa."
Maataloustyöt vaikuttavat positiivisesti mielialaan, kertoo myös 31-vuotias Juhana. Hän aikoo vapauduttuaan hakeutua maatalousalan oppisopimuskoulutukseen. "Lomittajan homma kiinnostaa. Tämä talo on antanut hyvää kokemusta ja puitteet päästä alkuun alan opinnoissa."
Puisto tietää joitakin tapauksia, joissa vanki on vapauduttuaan saanut maatalousalan työtä. Työelämään siirtymistä tukevat myös vankilatyössä opitut rutiinit. "Monelle työ vankilassa saattaa olla elämän ensimmäinen työpaikka ja työkokemus."
Lehmän, lampaan tai hevosen katse hoitajalleen on samanlainen riippumatta siitä, jakaako rehua väkivaltarikollinen, huumekauppias vai rikosrekisteritön kansalainen. Eläin ei katso ulkokuorta, eikä välitä teoista tai tekemättä jättämisistä, jos ne eivät koske eläintä itseään. Se on vangeille tärkeää.
"Eläimet ovat pyyteettömiä. Kun luottamus on ansaittu, ne tulevat luo ja antavat kiitoksen", totesi vanki Pelson vankilassa kesällä 2009.
Hän kuvaili itseään kaupunkilaiseksi kauhukakaraksi, jolle työ vankilassa hevosten parissa oli onnenpotku. "Se rauhoittaa."
Saman oli todennut työkaveri. "Ei uskoisi, että se on sama jätkä kuin puoli vuotta sitten. Melkein sai karsinaan työntää", pidempään hevosten kanssa työskennellyt vanki totesi.
Alkuun "kauhukakara" tosiaan pelkäsi hevosia mutta kiintyi hoidokkiinsa ja ryhtyi suorittamaan tuomion aikana hevosenhoitajan ammattitutkintoa. Myös toinen vanki toivoi pääsevänsä vapaudessa työskentelemään hevosten parissa.
"Tämä tuntuu oikeastaan enemmän harrastukselta kuin työltä. Joskus jopa unohtuu, että on vankilassa."
"Illalla sitä jo odottaa, että aamulla pääsisi töihin", totesi toinen.
Eläimille on helppo puhua. Ihmiseen luottava eläin jaksaa kuunnella, eikä sille puhuessa tarvitse pelätä, että jutut kulkevat eteenpäin. Murheetkin saavat jäädä karvaisen ystävän kannettaviksi.
”Lehmää parempi vankeinhoitaja meistä ei ole kukaan. Kukaan ei sano, että oot pehmo, jos rapsutat lehmää. Sitähän kuuluu rapsuttaa”, sanaili Huittisten vankilan tilanhoitaja MT:lle vuonna 2011.
"Eläimeltä saa heti palautteen, se ei tule luo ennen kuin pääsee tutuksi. Se tasoittaa miestä", totesi Pelson työnjohtaja Erkki Huusko vuonna 2009.
"Olen paljon rauhallisempi. Tämä voittaa kaiken. Eläimet eivät sano vastaan, vaikka niille kiukuttelisi. Hyvin kun syöttää ja vähän paijailee, ne ovat tyytyväisiä", kertoi pitkää tuomiota Pelsolla suorittanut vanki, jolla oli iso vastuu lampaiden hoidosta.
Opinnäytetyötä vankien karjanhoitotyöstä tuolloin tehnyt Anna-Maria Vainionpää kertoi havainneensa, että vangit löysivät eläinten parissa itsestään puolia, joista eivät tienneetkään.
"Miesten mukaan töiden jälkeen on erilaista katsoa peiliin kuin aamuisin. Iltapäivällä sieltä näkyy ihminen, johon eläimet luottavat ja joista hän pitää huolta."
Karjanhoito on edelleen työtoiminnoista suosituimpia vankiloissa, joissa siihen on mahdollisuus. Vaalassa käsillä on viimeiset hetket, sillä karja lähtee uuteen sijoituspaikkaansa syksyllä 2022.
Jäljelle jää enää Satakunnan vankilan avoyksikkö Huittisissa, jonne ei toistaiseksi suunnitella muutoksia. Karjanhoitotöiden väheneminen vankiloissa liittyy toimitilojen uudistuksiin.
”Siitä ei ole kyse, että toimintaa pidettäisiin huonona. Eläinten kanssa työskentely kehittää esimerkiksi empatiaa ja vastuun ottamista. Isoille vaikeille ratkaisuille on kuitenkin perustelut. Toimitilojen kuntoa, sijaintia ja vastaavuutta alueen tarpeisiin käydään jatkuvasti läpi”, erityisasiantuntija Satu Rahkila Rikosseuraamuslaitoksesta (Rise) kertoo.
Nykyvangeista monilla on ongelmia, kuten päihderiippuvuutta, joiden hoitoon tarvitaan muutakin kuin työtoimintaa. Syrjässä sijaitsevissa laitoksissa on hankalaa toteuttaa esimerkiksi luvallisia poistumisia asioiden hoitoa varten sekä muuta vapauteen valmistautumista.
Lisäksi kotieläimet sitovat enemmän henkilökuntaa kuin työt, joita tehdään vain arkipäivinä.
Luonnon parissa vangit työskentelevät myös Risen ja Metsähallituksen yhteistyöllä kansallispuistoissa. Lisäksi ainakin Vilppulan ja Hämeenlinnan vankiloissa hoidetaan puutarhaa. Kesäkanalaakin on joissain laitoksissa suunniteltu ja toimintaa koirien kanssa kokeiltu, Rahkila kertoo. "Luonnonläheisyyttä ei unohdeta, vaan sovitetaan nykyaikaan."
Artikkelin pohjana on käytetty Maaseudun Tulevaisuuden kahta paperilehdessä julkaistua artikkelia: Eläimet eivät vaadi tahratonta taustaa (MT 24.7.2009) sekä Karjanhoito on vankilan halutuinta hommaa (MT 29.6.2011).
