Maatalous

Sisukkaasta suomenkarjasta tuli pikkutilalle pääelinkeino ja intohimo, kun pienet ja persoonalliset kyytöt valtasivat isäntäparin sydämen

Metsälaidunlihaa myydään suoraan asiakkaille. Varaukset tehdään jo ennen eläimen teurastamista.
Carolina Husu
Lumous tuli hakemaan rapsutuksia Satu ja Jani Lauriselta.

Harvoin tekee mieli olla yhtä täsmällinen kuin nyt. Satu Laurinen vannotti minua olemaan perillä tasan kello 14. "Otan laumanvartijat kiinni silloin."

Soitan vielä autosta, voinko tulla ulos. "Älä tule, yksi on vielä vapaana."

Kohta Piki-koira kurkistaa kurottelematta auton sivuikkunasta. Sen pää tuntuu pimentävän koko ruudun.

Joo, kiitos vaan, odottelen mielelläni täällä autossa!

Kolmella podhalanski-rotuisella jätillä on Vilonojan tilalla tärkeä tehtävä. Ne suojelevat 70-päistä kyyttölaumaa ulkoisilta uhilta.

Esimerkiksi susilta – kolmen kilometrin päässä susi vei tilalta uuhen, mutta Vilonojan tilalla petojen jälkiä ei näy.

Laitumella saamme näytteen Pikin toiminnasta. Nallemaisen hajamielisesti löntystävä koira kiihtyy hetkessä nollasta viiteenkymppiin ja kiitää aidalle kumeasti haukkuen. Ohi ajava pyöräilijä saa lisää vauhtia polkimiinsa.

"Nämä ovat minun nautoja", kertoo Pikin ilme.

Satavuotias Vilonoja on Jani Laurisen kotitila ja Jani neljäs polvi sen ohjissa.

Hän viljeli tilaa kuolinpesän nimissä vuodesta 1996. 2014 tila siirtyi hänen nimiinsä. Samalla siirryttiin luomuun.

Tilalla on vain 20 hehtaaria omaa peltoa. Viljantuotanto ei näin pienellä alalla lyö leiville, joten jotain muuta haluttiin keksiä.

"Mietittiin marjanviljelyä, ylämaankarjaa ja suomenlampaita. Lopulta itäsuomenkarja tuntui parhaalta", itsekin Itä-Suomesta kotoisin oleva Satu Laurinen kertoo.

Satu lopetti työt Helsingissä kolmisen vuotta sitten ja keskittyy nyt eläimiin. Jani käy tilan ulkopuolella töissä..

Kyyttö on Suomessa harvalukuinen, joten eläinten hankkiminen ei ollut läpihuutojuttu. Lauriset ottivat yhteyttä ProAgriaan ja Fabaan.

Maaliskuussa 2016 tuli soitto, että nyt olisi tarjolla kokonainen kyyttökarja, josta halutaan omistajan elämäntilanteen takia heti eroon.

Se tuli liian äkkiä, sillä Laurisilla ei ollut eläimille vielä mitään suojaa eikä aitoja.

Niinpä omistaja laittoi lehmänsä korkealaitaiseen. Kymmenen vasikkaa hän sentään piti, ja niistä tuli myöhemmin samana vuonna Vilonojan karjan siemen.

Lisää eläimiä kerättiin sieltä ja täältä. "Jostain yksi, toisesta paikasta kaksi ja jostain kymmenen."

Nyt emoja on 30. Karjan kokonaispääluku oli viikko sitten 70.

Pari päivää aiemmin eläimiä oli vielä kymmenen enemmän, mutta osa lähti jalostuseläimiksi tai "metsätöihin" muualle.

Carolina Husu
Pääosa Vilonojan kyytöistä poikii huhtikuussa. Vasikat vieroitetaan vasta uudenvuoden jälkeen.

Peltojen lisäksi tilan 30 hehtaarin metsät ovat nyt karjan laidunkäytössä. Siellä eläimille kelpaavat niin aluskasvillisuus kuin pienet puut ja pensaat. Niistä syntyy lihan vahva riistan maku.

Kovin paljoa lihaa ei vielä ole myyntiin riittänyt, kun karjan määrää on kasvatettu ja eloeläimet tehneet hyvin kauppansa.

Asiakaskunta lihalle on valmiina. Tietylle ryhmälle ilmoitetaan, kun eläin on lähdössä teuraaksi, ja he varaavat haluamansa määrän lihaa. Ostajat ovat siis valmiina jo, kun eläin on vielä jaloillaan.

Liha myydään kymmenen kilon lajitelmina.

"400 gramman jauhelihamyyntiin me ei lähdetä, se on liian työlästä. Eikä me myydä määrää vaan laatua", Satu Laurinen linjaa.

Ravintolatkin ovat kyselleet Vilonojan metsälaidunlihaa, mutta niille määrät eivät vielä riitä.

Carolina Husu
Piki-koira vahtii laumaa herpaantumatta.

Pienet ja persoonalliset kyytöt ovat selvästi vallanneet isäntäväen sydämen. Juttua eri yksilöiden luonteesta ja historiasta riittää.

Esimerkiksi poikimisen suhteen emät ovat erilaisia. Jotkut hakeutuvat itse ajoissa pihattoon, toiset salaavat poikimisaikeet visusti ja pyöräyttävät vasikkansa kuusen alle.

Vilonojan pääpoikimakausi on huhtikuussa. Jo juhannuksena emät ja vasikat jaetaan kahteen ryhmään: emät ja sonnivasikat yhteen, lehmävasikat ja niiden emät toiseen.

Syynä on se, että kyytöt tulevat lisääntymiskypsiksi hyvin nuorina. Lehmävasikka voi tiinehtyä jo kolmikuisena.

Kyytöt ovat sisukkaita muttei ilkeitä, Satu sanoo. "Meillä on nyt ollut toista sataa eläintä, joukossa on ollut vain yksi häirikkö ja yksi muuten häijy."

Vilonojan tilalla on luomusopimuksen lisäksi myös alkuperäisrotusopimus ja eläinten hyvinvointisitoumus.

Mitä enemmän sopimuksia on, sitä useammin myös tarkastus sattuu kohdalle.

"Yhtenä vuonna meillä oli kahdeksan tarkastusta. Mitään huomautettavaa ei löytynyt, mutta vähän alkoi jo homma ihmetyttää", Satu Laurila nauraa.

Carolina Husu
Enska-sonni katselee kaipaavasti lehmälaumaa. Erityisesti se ikävöi sielunkumppaniaan Kanelia, joka nyt keskittyy vasikkansa hoitoon.

Itäsuomenkarja

  • Kyyttö on oikeastaan värin nimitys. Se tarkoittaa nautaa, jolla on valkea selkäpii ja tummaa kyljissä. Nyttemmin se on vakiintunut myös itäsuomenkarjan kutsumanimeksi.
  • Kaksi muuta suomalaista alkuperäiskarjarotua ovat länsisuomenkarja sekä pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä.
  • Kyyttö on suomenkarjaroduista siroin ja sen maidontuotanto niukinta.
  • Rotu on tunnettu terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään.
  • Kyytön liha on tummaa, vähärasvaista ja riistaan vivahtavaa.

Lue lisää

"Elämä loksahti kohdalleen vasta kun ostettiin pari lehmää" – Herrakunnan tila asettui Saloon ja tuottaa laidunlihaa

Suomenkarja sai oman yhdistyksen vaalimaan ainutlaatuisia rotuja

Tunturilehmät ovat pandaa harvinaisempia – silti pohjoismaisia perinnemaisemia laiduntavat usein tuontirodut

Uhanalaista lihaa lautasella