Siuntiolaisisäntä rakentaa monipuolista viljelykiertoa – riemunkirjavat kukkakaistat sopivat siihen

Kirjavana kukkiva keto reunustaa Sebastian Sohlbergin tilalle vievän tien vartta Siuntiossa. "Hyönteiset hyötyvät ja ohikulkijat näkevät, että tuossa tehdään jotain ympäristön hyväksi." Kuva: Carolina Husu

Siuntiolaista paikallistietä ajava hieraisee kerran jos toisenkin silmiään. Vehnäpellon reunassa on leveä keto kirjavasti kukkivia kasveja. "Ohikulkijoiden ja hyönteisten iloksi", sanoo viljatilaa pitävä Sebastian Sohlberg.

Liki neljänsadan hehtaarin viljatilaa viljelevä Sohlberg kertoo muuttaneensa viljelyä ratkaisevasti sitten vuoden 2010, kun hän otti tilan hoitoonsa. Ja uskoo saavansa näin paremman taloudellisen tuloksen kuin vuosikymmen sitten.

Aiemmin tehokkuutta olisi ehkä haettu koneita suurentamalla ja lisäämällä panosten käyttöä edellisen sukupolven tavoin. "Varmasti ennenkin tehtiin asiat niin hyvin kuin osattiin, mutta aika on nyt toinen."

Kerääjäkasvit ovat keskeinen osa conservation agriculturea. Ne kannattaa kylvää samaan aikaan viljan kanssa tai heti perään, Sohlberg toteaa. Kuva: Carolina Husu

Sohlberg on rakentanut kunnianhimoisen ja peräti kahdeksan vuotta kestävän viljelykierron tilalleen. Oppia on haettu muun muassa Ruotsista, missä hän opiskeli ennen viljelijäksi ryhtymistä.

”Tiedän, mitä kylvän jokaiselle pellolle viiden tai ehkä kahdeksan vuoden päästä. Tuo nurmea kasvava pelto tuottaa ensi kesänä ruista, seuraavana hernettä”, Sohlberg katsoo tietokoneelta.

Sohlberg on vakuuttunut conservation agriculturesta (CA), kestävästä viljelytavasta, jota hän soveltaa itselleen sopivalla tavallaan. ”Muokkausta on vähennetty ja optimoitu kasvipeitteisyyttä sekä tehdään vain välttämätön ison sadon eteen. Vähitellen pitäisi päästä vähemmällä.”

Aivan kaikki pellot eivät sovellu CA-viljelyyn, mutta kolme neljäsosaa kuitenkin.

”En ole suorakylväjä, vaikka kyntöä vältetään. En ole luomussa, mutta sieltä voi poimia hyviä viljelytapoja. Torjunta-aineita käytän tarvittaessa, glyfosaattiakin.”

”Kaikki keinot kannattaa pitää työkalupakissa, niin maaperän, luonnon monimuotoisuuden, sadon kuin kannattavuudenkin takia”, Sohlberg sanoo.

Iso sato on avain hiilensidontaan. Jos ei pystytä optimoimaan satoa sääolosuhteisiin nähden, silloin ei optimoida hiilensidontaakaan.

Lapionpisto heinäratamon juurakkoa nosti esiin kolme kastelieroa. Kuva: Carolina Husu

Hyvä viljelykierto on Sohlbergin mukaan tärkeä tekijä hyvän sadon tavoittelussa – monen muun tekijän ohella. Ilman ponnisteluja koviin satoihin ei päästä.

Kerääjäkasvit ovat keskeinen osa viljelyä, mutta virallinen oppi kerääjäkasveista saa huutia. On turha kylvää puinnin jälkeen tai edes juhannuksen jälkeen. Kerääjäkasvit pitää kylvää aikaisin, mielellään kylvön yhteydessä.

Siemenseoksessa pitää olla kaikenlaisia kasveja, typpeä sitovia, heinämäisiä ja kukkivia. Kaikkia tarvitaan ja kannattaa kylvää, mielellään yli kymmentä eri lajia.

Sohlberg vie katsomaan viljelykierron ensimmäistä lohkoa, jossa kasvaa kevätvehnää ja alla tuuheasti kerääjäkasveja. Ensi kesän nurmi tulee saman tien ja vasta kolmantena kesänä nurmi rikotaan ja kylvetään ruista.

Oljet kerätään pois ja viidentenä vuonna pelto kasvaa hernettä. Sen jälkeen on vuorossa syysrapsi ja puinnin jälkeen kylvetään syysvehnää. Kierto päättyy sokerijuurikkaaseen.

”En maksimoi satoja vuosittain, mutta 8 vuoden jänteellä se toteutuu.”

Seuraava iso mietinnän paikka on, kun uusin kylvökoneen. Todennäköisesti kylvöväli kasvaa ehkä 25 senttiin ja muokkausta tarvitaan vähemmän. Leveä riviväli on eduksi kerääjäkasveille, jotka pitävät rikat samalla kurissa. Samalla voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä.

Kolmemetriset kukkakaistat ovat sovitettu tukiehtoihin eivätkä ne vaikuta tukiin. Kaistalla testataan samalla siemenseoksia Sohlbergin Riistasiemen -yhtiön tarpeisiin. Kuva: Carolina Husu

Viljelykierto elää edelleen eikä koko kiertoa ole viety loppuun vielä yhdelläkään lohkolla. Pelloilla muutoksen jo näkee.

Kierto on mietitty monen tekijän kuten työvoiman riittävyyden kautta. Viljelykasvit on valittu niin, että seuraavan kasvin kylvölle jää aikaa ja vielä niin, että kunnostustöitä ehditään tehdä.

Sohlberg kääntää lapiolla ensimmäisen vuoden nurmilohkolla kasvavan heinäratamon ja paakusta löytyy kolme kastelieroa. Toinen lapiollinen nostaa pintaan puna-apilan juurineen ja taas löytyy kolme kastelieroa.

”Ensi kesänä pelto kynnetään, jotta pellolla olevat notkot voidaan tasata. Isot korjaustoimet kannattaa tehdä heti, myöhemmin tullaan toimeen paljon keveämmillä menetelmillä.”

”Alkuvaiheessa suosin aikaisia lajikkeita, mutta toive on, että vuosikymmenen päästä on voitu siirtyä myöhäisempiin ja satoisampiin lajikkeisiin ja perushuollon tarvekin kevenee.”

Tilalle vievän tien varressa on muutaman metrin leveä kaista kukkivia kasveja, hunajakukasta apiloihin. Kylvöä varten on hankittu suorakylvökone.

Sohlberg arvelee, että samanlaisia kukkakaistoja nähdään jatkossa paljon enemmän. ”Viljelyä tuntematonkin oivaltaa, että tuossa on tehty jotain ympäristön hyväksi.”