Maatalous

42 vuotta omenanviljelyä alkaa riittää, konkari hellittää pikku hiljaa työtahtiaan

"Suomen kaupallisen omenantuotannon voisi hyvin kymmenkertaistaa", alan uranuurtaja Jorma Jaakkola sanoo.
Sanne Katainen
Jorma Jaakkolan (vas.) elämäntyö sai kesäkuussa jatkajan Ilpo Rantalaihosta. Jaakkola on luvannut toimia yrityksessä neuvonantajana.

"Täytän suunnilleen kuukauden päästä 74. Ajattelin, että nyt olisi jo aika hiukan hellittää."

Näin sanoo suomalaisen omenanviljelyn konkari, lohjalainen Jorma Jaakkola.

Vuodet omenan parissa ovat olleet antoisia, mutta myös rankkoja.

"Omenanviljelijän pitää aina nukkua toinen silmä auki", Jaakkola sanoo. Esimerkiksi tuholaisiin täytyy reagoida heti eikä huomenna.

Kun viljelyn lisäksi ottaa harteilleen pakkaustoiminnan ja omenan myynnin, työviikoista tulee seitsenpäiväisiä.

Vuoteen ei Jaakkolan mukaan jää kuin kuukauden verran "ei-sesonkia" – jouluun mennessä sato on myyty, viimeistään helmikuun alussa alkavat jo omenapuiden leikkaukset.

Jaakkola on viljellyt omenaa 42 vuotta, mutta otti ensimmäiset askeleensa omenatarhalla jo 58 vuotta sitten.

"Siihen aikaan ei päässyt opiskelemaan puutarha-alaa ennen kuin oli tehnyt kolmen vuoden harjoittelun."

Pari vuotta hän harjoitteli Suomessa, kolmannen Tanskassa. Siellä mittakaava oli Suomeen verrattuna iso – harjoittelutilalla kasvoi omenaa, päärynää ja luumua yhteensä 40 hehtaarilla.

Puutarhakoulun jälkeen Jaakkola toimi vuosia kaupallisella alalla, muun muassa Hankkijalla, Keskolla ja Tukolla. Siinä sivussa hän viljeli muun muassa kurpitsaa – sata tonnia vuodessa neljän vuoden ajan.

42 vuotta sitten tuli aika perustaa oma omenatarha.

"Ensimmäisenä vuonna istutin 800 puuta, kahtena seuraavana vuonna saman verran kumpanakin. Ja niitä seuraavana talvena vartoin itse 3 000 puuta."

Kun puut alkoivat antaa satoa, Jaakkola lopetti palkkatyöt ja ryhtyi päätoimiseksi omenanviljelijäksi.

"Touhusin yksin siihen asti, kunnes Suomi liittyi EU:hun", Jaakkola toteaa.

Siinä vaiheessa moni viljelijä totesi, että peltoa on liian vähän eikä viljatila elätä. Omenanviljely alkoi kiinnostaa. Mutta miten päästä markkinoille?

Vuonna 2004 syntyi Karjalohjan Omenatarhat, kuuden viljelijän yhteenliittymä. Jaakkola perusti Herkku Tarhat Oy:n, rakensi ison ja modernin pakkaushallin ja aloitti aktiivisen markkinoinnin.

Herkku Tarhat vakiinnutti pian asemansa. "Puoli Suomea myy meidän omenaa", Jaakkola kertoo.

Kesäkuun lopulla yrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos. Jatkaja, Ilpo Rantalaiho, löytyi lähistöltä, Salon Suomusjärveltä. Hänelle siirtyivät sekä yritys että Jaakkolan omenatarhat.

Jaakkola on luvannut toimia yrityksessä ja viljelmillä neuvonantajana ainakin seuraavat kaksi vuotta.

Suomen kaupallisen omenantuotannon voisi hyvin kymmenkertaistaa, Jaakkola sanoo. Hänen mielestään on älytöntä tuoda omenaa Chilestä ja Uudesta-Seelannista asti.

Jaakkola vakuuttaa, että suomalainen kuluttaja osaa kyllä arvostaa kotimaista omenaa. Korona-aika näyttää vielä lisänneen kotimaisuuden arvostusta.

"Mutta onko kaupan sisäänostajille mukavampaa matkustaa Uuteen-Seelantiin kuin Karjalohjalle", hän myhäilee pilke silmäkulmassa.

Lue myös:

Tarhurin ohje poimijoille: Omenaa pitää käsitellä hellemmin kuin raakaa kananmunaa

Lue lisää

Vastaa kyselyyn ja vaikuta siihen, millaisia omenalajikkeita tulevaisuudessa on tarjolla

Omenalajikkeisiin voisi suhtautua kuin viineihin

Toivo Kauralan mehukoneen puristuksessa omenat muuttuvat kuiviksi kakuiksi: "Kuuden tonnin voima riittää omenille, auto nousee parilla tonnilla"

Oletko koskaan nähnyt näin jättimäistä omenaa? Jukka Luoman puutarhasta löytyi melkoinen mötkäle