Maatalous

Tuleeko lehmistä Itämeren pelastajia? Jos levä sopii rehuksi, merestä nostetuille ravinteille avautuu aivan uusi kiertomahdollisuus

Tässä vaiheessa kysymyksiä on vielä enemmän kuin vastauksia. Kelpuuttavatko lehmät levää lainkaan? Millainen määrä on hyvä? Vaikuttaako levä lehmien terveyteen tai maidon määrään tai laatuun?
Kari Salonen
Lapinlehmä Puolukka on yksi levätesteihin valituista eläimistä, Terhi Kostamo kertoo.

Lehmät saavat ympäristökeskustelussa usein pahiksen roolin. Hyvinkäällä Hyrian koulutilalla niiden niskaan sovitellaan nyt Itämeren pelastajan viittaa.

Vielä ei tiedetä, miten tämä rooli tilan kyytöille ja lapinlehmille istuu. Kaikki riippuu siitä, maistuuko niille merilevä ja voiko ruokintakokeilusta saatavia kokemuksia soveltaa lehmien ruokintaan laajemminkin.

Kaikki alkoi Origin by Ocean -nimisestä yrityksestä, joka on perustamassa Suomeen biojalostamoa.

Yrityksen bisnesidea jalostaa Itämeressä kasvatettavaa rakkohauru-nimistä levää ja lisäksi meressä luontaisesti kasvavaa sinilevää. Niiden mukana rehevöityneestä merestä nousee ravinteita.

Levistä tehdään biokemian tuotteita elintarvike-, kosmetiikka- ja kemianteollisuuden käyttöön.

Prosessista jää jäljelle märkää, repaleista levämassaa. Siitä voisi tehdä vaikkapa biokaasua. Tai ehkä rehua, jolloin ravinteet kiertäisivät lehmän kautta maitoon, lihaan ja lannan mukana peltoon.

Tässä kuvaan astuvat Hyrian lehmät. Ne ovat tällä hetkellä tarinassa vain sivujuonne, mutta niiden rooli saattaa kasvaa, jos levä sopii niiden ruokavalioon.

Hyrian opetusmaatilalla ei keskitytä vain opiskelijoiden koulutukseen vaan tuotetaan myös maitoa aivan normaaliin tapaan. 24-paikkainen parsinavetta on vanha mutta toimiva.

"Leväkoekaniineiksi" on valittu karjan maatiaiseläimet, emolehminä ja maisemanhoitajina toimivat kyytöt ja lapinlehmät, joiden maitoa ei toimiteta meijeriin, tilanhoitaja Terhi Kostamo kertoo.

Tähän päädyttiin varovaisuussyistä: vaikka levämassan koostumus tiedetään tarkkaan, sen vaikutuksia lehmiin ja maitoon ei vielä tunneta.

Kostamo tarkentaa vielä, että lehmät saavat vain rakkohaurun jalostuksesta jäänyttä massaa, ei sinilevää.

Ruokintakokeilu alkaa tammikuussa, kun massaa alkaa olla riittäviä määriä.

Lehmien perusruokana on ja pysyy säilöheinä. Levää lisätään rehuun vain pieniä määriä.

Lehmistä ja levästä on puhuttu muuallakin maailmassa. Tutkimuksissa on todettu, että tietyn levän lisääminen lehmien ruokavalioon vähentää eläinten metaanipäästöjä.

Kostamo kertoo, että kyseinen levä on sukua rakkohaurulle. Parhaimmassa tapauksessa Hyrian koulutilallakin voi siis käydä niin, että lehmien tuottamat päästöt laskevat uuden dieetin myötä.

Tässä vaiheessa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Kelpuuttavatko lehmät levää lainkaan? Millainen määrä on hyvä? Vaikuttaako levä lehmien terveyteen tai maidon määrään tai laatuun?

Miten levä kuljetetaan ja säilötään? Mikä on kustannus-hyöty-suhde?

Koulutila on oiva paikka näiden asioiden testaamiseen, Kostamo sanoo. "Tuottajat eivät joudu maksamaan kokeilukustannuksia, ja opiskelijat saavat uusia näkökulmia maatalouteen."

Tosin muidenkin apua kaivataan. "Jos lähialueella on aperuokintatiloja, ottakaa yhteyttä", Kostamo kehottaa.

Rehutestien lisäksi koulutilalla aiotaan selvittää, miten levä sopisi kuivattuna tai separoituna kuivikkeeksi.

Lue lisää

Saadaanko Itämeren levästä raaka-aine siivousaineisiin? Yrityksen taustalla kaksi suomalaisyritystä

Karulla saarella elävät lampaat nousivat julkisuuteen oudon ruokavalionsa vuoksi: Syövät pelkkää merilevää

Kotimainen rakkolevä tekee tuloaan lautasille Valion avustuksella: "Yksi tehokkaimmista tavoista poistaa ravinteita kierrosta"

Tästäkö ratkaisu Itämeren sinileväongelmaan? Suomalaisyritys aikoo jalostaa levää teollisuuden raaka-aineeksi