Maatalous

Viherkehnäkiitäjäinen ja 1 500 muuta lajia – Luonnonlaitumet ovat monimuotoisuuden aarreaitta

Tähän saakka perinnebiotoopeilta on keskitytty kartoittamaan lähinnä kasvillisuutta. Nyt Pirkanmaalla kerätään tietoa myös hyönteisistä, linnuista, sienistä ja maaperästä.
Sanne Katainen
Innilän tilan isäntä Kai Pastell haki mukaan Pirkanmaan luonnonlaidunhankkeeseen, koska monimuotoisuus kiinnostaa. Herefordien hoitamat perinnebiotoopit osoittautuivat hyönteisparatiiseiksi. Hanketta vetää Riikka Söyrinki.

"Juuri tästä löytyi viherkehnäkiitäjäinen. Se on erittäin harvinainen, edellisestä havainnosta näillä main on vuosikymmeniä."

Tampereen hyönteistutkijain seuraan kuuluva Ilari Rasimus seisoo Innilän tilan rantalaitumella pienen kosteikon vieressä ja selittää hyönteismaailman saloja ryhmälle alan ammattilaisia.

Viime keskiviikon luonnonlaidunpäivä oli osa Pirkanmaan Lumolaidun verkosto -hanketta, jossa on kolmen vuoden aikana kartoitettu luonnonlaidunten hyönteisiä, kasveja, linnustoa, sieniä ja maaperää.

Erityisesti hyönteislajien valtava kirjo on yllättänyt sekä kartoitusten tekijät että hankkeeseen osallistuvat tilat.

Mietitäänpä vaikka viherkehnäkiitäjäistä, vihreää, metallinhohtoista kovakuoriaista. Sen toukat tarvitsevat elääkseen juuri oikeanlaista valoisaa ja märkää maaperää. Siis esimerkiksi lehmän vesirajaan jättämiä sorkanjälkiä. Eipä ole helppoa nykymaailmasta sellaisia löytää!

Valtavan moni muukin hyönteinen, kasvi ja lintu hyötyy laiduntavien eläinten työstä, kuten rantojen raivauksesta suiden ja sorkkien avulla. Ja lantapaakuista: sellaisesta löytyy nytkin kirkkaanpunainen lantiainen.

Pirkanmaan Lumolaidun-hankkeessa on mukana kahdeksan maatila, joista puolella on emolehmiä ja puolella lampaita. "Poikkeuksellisen hieno hanke päästä mukaan", Rasimus hehkuttaa.

Kahden ensimmäisen kesän jälkeen kartoittajat olivat löytäneet ja tunnistaneet hanketiloilta 1 100 hyönteislajia. Tämän kesän saaliin tarkemmat tutkimukset ovat vielä kesken, mutta Rasimus veikkaa jo, että kolmen kesän kokonaismäärä nousee noin 1 500 hyönteislajiin. "Todella iso määrä!" hän toteaa.

Uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi määriteltyjä lajeja on löytynyt noin 30: esimerkiksi laidunsieniäinen, joka elää syömällä ylivuotiseen lantapaakkuun kasvanutta sienirihmastoa.

Harvinainen hyönteinen on aina mukava löytää, mutta vielä tärkeämpää on runsas lajikirjo ja iso yksilömäärä, Rasimus toteaa.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on yksi tulevien sukupolvien elämää uhkaavista asioista. Sen kaikkia vaikutuksia ei osata edes ennustaa.

Luonnonlaitumet on todettu hyväksi tavaksi ylläpitää ja lisätä lajikirjoa. Tähän saakka perinnebiotoopeilta on kuitenkin keskitytty kartoittamaan lähinnä kasvillisuutta, Lumolaidun-hankkeen projektipäällikkö Riikka Söyrinki toteaa. Kasvit ovat vain pieni osa luonnon kirjoa.

Lumolaidun-hankkeessa kerätään tietoa myös hyönteisistä, linnuista, sienistä ja maaperästä, Söyrinki kertoo.

Maaperäkartoituksesta vastaa Luonnonvarakeskus, ja tuloksia on luvassa loppuvuodesta.

Hankkeen tavoitteena on tarjota tietoa siitä, millainen lajikirjo luonnonlaitumilla elää ja miten alueita pitäisi hoitaa, jotta monimuotoisuus säilyisi ja lisääntyisi.

Mukana olevista verkostotiloista tulee esimerkkikohteita, joissa vierailijat voivat tutustua luonnonlaidunnuksen käytäntöihin ja tuloksiin.

Innilän rantalaitumella keskustelu käy vilkkaana.

Todetaan, että perinnebiotooppien hoidossa korostetaan nykyään ylilaidunnuksen välttämistä ja esimerkiksi raivausjätteen keräämistä pois.

Sopivan laidunpaineen löytäminen onkin keskeinen tekijä laidunnuksessa.

Rasimuksen mukaan ylilaidunnus on monelle hyönteiselle jopa parempi kuin alilaidunnus, ja esimerkiksi lahoava haavanrunko laitumella on hyönteisille erittäin mieluinen elinpaikka.

Kiinnostavaa nähdä, näkyvätkö Lumolaitumen tulokset tulevissa hoito-ohjeissa!

Lue myös:

Lehmälle kunnianpalautus: ilmastopahiksesta monimuotoisuuden sankariksi

Kun karja palasi Innilän tilalle, laidunnus avasi näkymän pitkään näkymättömissä olleelle järvelle – "Kyllä tätä maisemaa kelpaa nyt talosta katsella"

Sanne Katainen
Ilari Rasimus tutkii, löytyykö lantapaakusta hyönteisiä yleisölle esitettäväksi.
Lue lisää

Yliö: Metsänomistajat joutuvat puukaupassa eriarvoiseen asemaan – yksityismetsiin merkityt "korkean suojeluarvon alueet" ovat riski omaisuuden arvolle

HCV-kartat ovat riski metsäomaisuuden arvolle

"Metsiä koskeva keskustelu on liian yksipuolista" – metsäalan ammattilaiset korostavat, että luonnon monimuotoisuutta voi edistää myös talousmetsissä

ESS: Lampuripariskunta sai syytteen eläinten näännyttämisestä, yrittäjän mukaan maisemanhoitajia ei pitäisi arvioida teuraseläinten tavoin – "Meillä on puhtaat jauhot pussissa"