LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Maatalous

Tutkimus: Naudanlihantuotannon päästöjä olisi mahdollista leikata jopa 18 prosenttia yksinkertaisin keinoin – maitorotuinen nauta on liharotuista ympäristöystävällisempää

Lihatalot halusivat selvittää, mistä naudanlihan päästöt koostuvat ja mistä päästöjä voi realistisesti vähentää.
Lari Lievonen
Noin puolet naudanlihan päästöistä on lähtöisin eläimen ruuansulatuksesta, jos tarkastellaan koko elinkaarta pellolta lähtien.

Luonnonvarakeskus Luke arvioi tutkimuksessaan naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia maitorotuisiin ja liharotuisiin nautoihin perustuvassa tuotannossa.

”Selkein huomio oli, että lypsylehmäpohjainen lihantuotanto on vähemmän ympäristöä kuormittavaa”, kertoo tutkimuksessa mukana ollut Luken tutkija Sanna Hietala.

Noin 80 prosenttia kotimaisesta naudanlihasta tulee maitorotuisista naudoista. Toinen tapa tuottaa lihaa on emolehmätuotanto.

”Tutkimus on lähtenyt lihatalojen halusta kartoittaa kotimaisen tuotannon elinkaariset ympäristövaikutukset, joita lihantuotantoon liittyy”, Hietala kertoo.

”Lihantuotantopuolella on tahtotila tunnistaa kohtia, missä voidaan kehittyä ja mikä on tuotannon päästövähennyspotentiaali.”

Yhä enenevissä määrin puhutaan lihantuotannon ja erityisesti nautakarjatuotannon kuormittavista päästöistä. Tutkimuksen perusteella pääosa naudanlihan elinkaarisista ilmastovaikutuksista syntyy ruuansulatuksen päästöistä karkearehun ja väkirehutuotannon ohella. Päästöjä tulee myös lannankäsittelystä ja varastoinnista.

Tutkimuksessa on pyritty löytämään ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi.

”Loimme erilaisia skenaarioita. Niiden avulla tarkasteltiin esimerkiksi sitä, minkälainen vaikutus päästöihin olisi, jos rehustusta muutetaan.”

Hietalan mukaan pyrkimyksenä oli pitää skenaarioiden toimenpiteet sellaisina, että ne olisivat aidosti toteuttamiskelpoisia maatiloilla.

Alustavien tulosten mukaan päästöjä olisi mahdollista leikata jopa 18 prosenttia keskimääräisestä.

Tehokkaimmat toimet olisivat teurasiän lasku, säilörehun ja ohran satotason nosto sekä säilörehun sulavuuden parantaminen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin pääasiassa hiilijalanjälkeä, mutta rinnalle määritettiin myös happamoittavat ja rehevöittävät päästöt.

”Jos esimerkiksi muutetaan ruokintaa ja sillä saadaan ilmastovaikutusta pienennettyä, saattavat muut ympäristövaikutukset taas nousta. Tällaisia ’tradeoffeja’ emme halunneet. Luokkien välillä pitäisi olla tasapaino”, Hietala sanoo.

Tutkimus tehtiin elinkaari­arviointina eli siinä laskettiin päästöt kaikista tuotannon vaiheista.

Laskelmissa on mukana rehuntuotannosta säilörehun ja väkirehun tuotanto, tuotantopanoksista muun muassa lannoitteet ja diesel sekä eläintuotanto ja sen muodostamat päästöt.

Eläintuotannon elinkaariarvioinnissa päästöt jaetaan järjestelmässä tuotetuille tuotteille.

Lypsyrotuisilla päästöt allokoitiin lehmän jälkeläisille, maidolle ja lihalle, liharotuisilla jälkeläisille ja lihalle. Allokointi toteutettiin biofyysisesti eli on huomioitu nautojen eri elinaikaisten aktiviteettien energiantarpeet, kuten kasvu, ylläpito ja tiineys.

Tuloksien vertailu aiempiin tutkimuksiin on haastavaa.

”Kun esimerkiksi elinkaariarviointeja vertaillaan keskenään, pitää olla tarkkana, että aineisto ja menetelmät ovat vertailukelpoisia”, Hietala muistuttaa. Hän toivoo, että tulevaisuudessa voidaan verrata tarkemmin myös kansainvälisesti, miten kotimainen tuotanto vertautuu muiden maiden lihoihin nähden.

Kansallista tarkennettua laskentaa tarvitaan, sillä esimerkiksi vertailu IPCC:n laskentamenetelmillä tehdyn tutkimuksen kanssa paljasti pientä poikkeamaa.

”Tutkimuksessa käytetty laskentamenetelmä ottaa huomioon tuotannon erityispiirteitä. Naudan ruuansulatuksen arviointimenetelmä huomioi paremmin rehun ravintosisällön. Lisäksi monivuotiset nurmet pystyttiin ottamaan paremmin huomioon verrattuna IPCC:n päästökertoimiin.”

Myös lisää tutkimusta tarvitaan. Nyt tehty naudanlihan elinkaariarvio ei huomioinut esimerkiksi biodiversiteettiä, vesijalanjälkeä tai maaperän hiilitasetta, joka on mahdollisesti merkittävä tekijä.

”Emolehmätuotannossa laidunnusta on enemmän, jolloin biodiversiteettivaikutus oletetaan positiiviseksi. Elinkaariarvioinnissa tätä pystytään vasta karkeasti arvioimaan ja lähinnä negatiivisten vaikutusten osalta. Menetelmiä tulisi siis kehittää myös.”, Hietala toteaa.

On tutkittu fakta, että naudanlihalla on korkea kilokohtainen päästö, sanoo Hietala.

Vaikka ilmastopäästöt huolestuttaisivat, hän vakuuttaa, että kotimaista naudanlihaa voi edelleen valita lautaselleen.

”Tietysti vastuullisesti ja kohtuullisesti kulutettuna.”

Olennaista on myös, että hävikkiä ei syntyisi.

”Hävikillä on iso vaikutus. Kilokohtainen päästö kasvaa edelleen tässä tutkimuksessa arvioidusta, jos liha päätyy roskiin.”

Tutkimukseen voi tutustua Agricultural Systems -lehden julkaisussa: Environmental life cycle assessment of Finnish beef – cradle-to-farm gate analysis of dairy and beef breed beef production

Liharotu vai maitorotu?

  • Karjarodut ovat pitkän jalostuksen tuloksena saatuja nautarotuja, joissa korostuvat tietyt piirteet.
  • Liharotuiset naudat ovat lihaksikkaampia, sillä niitä on jalostettu lihantuotanto-ominaisuuksien, kuten kasvun ja lihan laadun perusteella.
  • Lypsyrotujen edustajat ovat tyypiltään kuivempia, sillä niitä on jalostettu maidontuotanto-ominaisuuksien perusteella.
  • Suomen yleisimmät maitorodut
  • Holstein (Hol)
  • Ayrshire (Ay)
  • Jersey (Je)
  • Länsisuomenkarja (Lsk)
  • Pohjoissuomenkarja (Psk)
  • Itäsuomenkarja eli kyyttö (Isk)
  • Suomen yleisimmät liharodut
  • Aberdeen angus (Ab)
  • Blonde d`Aquitaine (Ba)
  • Charolais (Ch)
  • Hereford (Hf)
  • Highland cattle eli ylämään karja (Hc)
  • Limousin (Li)
  • Simmental (Si)
  • Lähde: Faba
Lue lisää

Turpeen kulutus notkahti vuonna 2020 – energian kokonaiskulutus oli vähäisintä koko 2000-luvulla

Ruotsi investoi 110 miljoonaa kruunua lehtipuiden tutkimiseen – Laiminlöi lehtipuut ja hakee Sveriges Radion mukaan nyt oppia Suomesta – "Ei yllätä", sanoo suomalainen tutkija

Metsäteollisuuden vienti jatkoi kasvuaan lokakuussa – tahti pysyi samana kuin alkusyksystä

Yli puolet Suomen puusta päätyy energiaksi – metsäteollisuustuotteiden osuus on ollut laskussa