Suomi joutui sisällyttämään suoriin tukiin komission vaatiman uudelleenjakotuen

On vielä epävarmaa, miten uusi tukijärjestelmä vaikuttaa esimerkiksi hyväksyttäviin maan muokkausmenetelmiin. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi

Aktiivisen ruuantuotannon turvaaminen on yksi valtioneuvoston viime viikolla hyväksymän Suomen kansallisen cap-suunnitelman kolmesta päätehtävästä. Näin määritteli suunnitelmaa lehdistölle esitellyt maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).

Aktiivisen ruuantuotannon tukeminen ja toisaalta näennäisviljelyn suitsiminen vaikuttaisi hieman vahvistuneen suunnitelmassa syksyisen lausuntokierroksen jälkeen, arvioi MTK:n maatalouslinjan tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen.

Ympäristökorvaus puolestaan muuttui lausuntokierroksen jälkeen jonkin verran "tilakokoneutraalimmaksi".

"Lausuntokierroksella olleessa versiossa tilakohtaisiksi toimenpiteiksi esitetyt sääasemat ja täsmäviljelyteknologiat ovat vielä suhteellisen pienen tilajoukon asioita. Niiden tilalle suunnitelmaan nostetut ilmasto- ja ympäristökoulutus, monivuotiset monimuotoisuuspientareet ja maaperän seurantatieto sen sijaan sopivat lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi minkäkokoiselle tilalle tahansa", Lappalainen pohtii.

Valtioneuvoston hyväksymä suunnitelma ei edelleenkään ole se asiakirja, jonka pohjalta uusi tukijärjestelmä Suomessa toimeenpannaan. Seuraavaksi esitys siirtyy EU:n komission arvioitavaksi.

Komission käsittelyn ohessa kansallisen lainsäädännön valmistelu jatkuu. Järjestelmän toimeenpanon vuoro on vasta sen jälkeen, kun komissio on Suomen esityksen hyväksynyt.

Lappalainen arvioi lausuntokierrokselle lähetettyä versiota MT:lle elokuussa (20.8.). Tuolloin hän totesi suunnitelmaluonnoksen haastavan toteutuessaan "aika kovalla kädellä perinteisiä viljelytapoja", esimerkiksi syysmuokkaukseen perustuvan kevätviljojen viljelyn.

Nyt Lappalainen kävi MT:n pyynnöstä läpi niitä muutoksia, joita esitykseen on loppukesän jälkeen tehty.

Esimerkiksi täydentävät ehdot korvaavassa ehdollisuus-järjestelmässä syysmuokkaukseen kohdistuu edelleen EU-lainsäädännön mukaisesti rajoituksia – 30 prosenttia tilan peltoalasta pitää olla talviaikaan kasvipeitteistä – mutta toisaalta mitään syysmuokkauksen tapaa ei oltaisi kieltämässä: jäljelle jäävän alan saisi kyntää, ja kevytmuokkaus täyttäisi kasvipeitteisyyden vaatimuksen.

Tässä yhteydessä on yhä tärkeää korostaa epävarmuutta: vaatimukset voivat yhä muuttua komission käsittelyssä.

Valtioneuvoston hyväksymään suunnitelmaan on sisällytetty EU:n vaatima uudelleenjakotuki, joka luonnoksesta puuttui. Suomi on kuitenkin käyttänyt sen osalta hyväkseen järjestelmään rakennettuja poikkeuksia.

"Komission vaatii kohdentamaan 10 prosenttia tuista keskimääräistä pienemmille tiloille, Suomessa osuus on kolme prosenttia."

Käytännössä uudelleenjakotuki olisi Suomen esityksen mukaisena noin 11 euroa hehtaarilta. Sen voivat saada kaikki tilat enintään 50 hehtaarin alalle.

"Se alentaa perustulotuen määrää noin seitsemän euroa hehtaarilta. Perustulotuen määrä olisi keskimäärin noin 120–140 euroa hehtaarilta tilan sijainnista riippuen", Lappalainen laskee.

Viherryttämistuen korvaavan ekojärjestelmän osuus suorien tukien kokonaisrahoituksesta on nostettu aiemmasta 12,5 prosentista 16,5 prosenttiin.

Tuotantopalkkioiden joukkoon on palautettu teuraskaritsa- ja -kilipalkkio, joka lausuntokierroksella olleesta versiosta puuttui.

Ennakkotietojen mukaisesti luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotusta ei vuodesta 2023 eteenpäin enää makseta. Nautatilojen osalta siitä kompensoitaisiin noin puolet, yksimahaisille kompensaatiota on käytännössä tarjolla lähinnä hyvinvointikorvauksen kautta.

"Kysymys kuitenkin on, onko siinä tarjolla tilojen valittavissa olevia toimenpiteitä niin, että sektorin rahoitus voisi uudistuksessa nousta nykyisestä."

Ympäristökorvauksesta ekojärjestemään ovat siirtymässä talviaikaisen kasvipeitteisyyden, luonnonhoitopeltojen ja viherlannoitusnurmien sekä maisema- ja riistapeltojen toimenpiteet.

Jatkossa niistä maksettava korvaus ei ole enää kiinteä vaan se vaihtuu vuosittain sen mukaan, miten paljon toimenpiteisiin kunakin vuonna ilmoitetaan peltoa.

Talviaikaiselle kasvipeitteisyydelle ei ole tilakohtaista enimmäispinta-alaa tai alueellista kohdentamista.

Sen sijaan luonnonhoitopelloista tukea saa C-alueen tilalla enintään 10 prosentilta tilan peltoalasta. Luonnonhoitopelloista, viherlannoitusnurmista sekä maisema- ja riistapelloista tukea voidaan maksaa koko maassa enintään 25 prosentille tilan peltoalasta.

Ympäristökorvauksessa esitystä tilakohtaisen toimenpiteen korvaustasoista on muutettu merkittävästi puutarhakasvien osalta.

"Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa hehtaarikorvaus oli 66 euroa, hyväksytyssä esityksessä 113 euroa. Tavanomaisessa viljelyssä korvaus laski 46 eurosta 45 euroon."

Jo aiemmin mainittujen sääasema- ja täsmäviljelytoimenpiteiden ohella esityksestä on pudotettu pois hehkutusjäännöstoimenpide sekä turvemaiden suojavyöhykkeet.

Turvemaille valittavissa on pitkäaikaisen nurmiviljelyn kaltainen turvepeltojen monivuotiset nurmet -toimenpide, jossa viljelijä sitoutuu jättämään lohkon muokkaamatta ja ilman vuotuista kasvinsuojelua. Lannoitus on sallittu ja lohkon sato pitää vuosittain korjata.

Muita uusia valinnaisia toimenpiteitä ovat maaperän seurantatieto, monimuotoisuuskaistat sekä ympäristö ja ilmastokoulutus.

Luomukorvauksessa puolestaan sallitaan sekatilat nykyiseen tapaan. Luomun kotieläinkorotukseen vaadittu eläintiheys lievenee.

Jatkossa tukea voidaan maksaa yhtä eläinyksikköä kohden enintään kahdelle hehtaarille eli vaadittu eläintiheys on 0,5 eläinyksikköä per hehtaari, kuten vuosina 2007–2014. Nykyinen vaatimus on 0,3.

Lue myös:

Ruokavirasto ennakoi jo erittäin tiukkaa vuotta: Mitä pidempään Suomen cap-suunnitelman käsittely vie komissiossa, sitä vähemmän jää aikaa järjestelmän toimeenpanolle