”Lihansyöntiä ylläpitää ajatus, että yksilön ruokavaliota ei pidä rajoittaa, ja vastuu muutoksesta on jätetty kuluttajalle eikä yhteiskunnalle tai lainsäädännölle”, professorit toteavat. Kuva: Oskar von Essen
Tuore raportti pureutuu ylikulutukseen − nostaa tikunnokkaan metsät, lihansyönnin ja kesämökit
Suomessa kulutetaan luonnonvaroja noin 4,1 maapallon vuotuisen kantokyvyn verran, kun globaali keskiarvo on 1,75.
Raportin mukaan Suomessa on syntynyt teollinen rakenne, joka edellyttää korkeita hakkuumääriä suhteessa hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden tarpeisiin. Kuva: Marja SeppäläTuore raportti pureutuu rakenteellisen ylikulutukseen. Siinä esimerkeiksi ilmiöstä nostetaan muun muassa kesämökit, lihansyönti ja metsien ylikulutus.
Raportin ovat tehneet valtioneuvoston kanslian yhteydessä toimivassa Kestävyyspaneelissa mukana olevat Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Niko Soininen ja LUT-yliopiston ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen.
Raportissa todetaan, että ylikulutus on erityisesti rikkaiden maiden ja väestönosien ongelma. Esimerkiksi Suomessa kulutamme luonnonvaroja noin 4,1 maapallon vuotuisen kantokyvyn verran, kun globaali keskiarvo on 1,75.
Siinä huomautetaan myös, että ylikulutuksesta puhuttaessa on helppo päätyä ajatteluun, joka korostaa yksilöiden roolia ylikulutuksen taustalla. Johtopäätös on raportin tekijöiden mielestä kuitenkin liian suoraviivainen, sillä kulutuspäätösten taustalla on moninainen joukko erilaisia rakenteita, jotka hiljaisesti ohjaavat meidät tekemään ekologisen kestävyyden kannalta vääriä valintoja.
Tutkijat toteavat raportissa, että mökkimatkojen ja niihin liittyvän asiointiliikenteen arvioidaan lisäävän autoilua noin 2,9 miljardia kilometriä vuodessa. Tämä edustaa noin viittä prosenttia koko Suomen liikenteen päästöistä.
”Lihansyöntiä ylläpitää ajatus, että yksilön ruokavaliota ei pidä rajoittaa, ja vastuu muutoksesta on jätetty kuluttajalle eikä yhteiskunnalle tai lainsäädännölle.”
Lihansyönnin osalta raportissa todetaan muun muassa, että lihantuotannolla on merkittävä vaikutus luontokatoon. Noin 70 prosenttia maatalousmaasta käytetään eläintuotantoon. Lisäksi 80 prosenttia Amazonin metsäkadosta liittyy karjan laiduntamiseen ja rehun, kuten soijan, viljelyyn. Suurin osa soijasta käytetään eläinten rehuksi, ei ihmisravinnoksi.
”Lihansyöntiä ylläpitää ajatus, että yksilön ruokavaliota ei pidä rajoittaa, ja vastuu muutoksesta on jätetty kuluttajalle eikä yhteiskunnalle tai lainsäädännölle. Lisäksi lihansyönti nähdään luonnollisena osana suomalaista ruokakulttuuria”, raportissa sanotaan.
Metsien ylikulutuksesta raportissa todetaan, että Suomessa on syntynyt teollinen rakenne, joka edellyttää korkeita hakkuumääriä suhteessa hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden tarpeisiin. Lisäksi esiin nostetaan se, että rajoituksia hakkuumäärille on ollut vaikea asettaa.
”Tähän liittyy jännite yhtäältä omaisuudensuojan (metsien omistusoikeus) ja elinkeinovapauden (teollisuuden investointien suoja), sekä toisaalta ympäristön tilan turvaamisen välillä”, raportissa todetaan.
Ratkaisuiksi ylikulutukseen tutkijat ehdottavat raportissa tuotannon ja kuluttamisen kohtuullistamista. Käytännössä kohtuullistamista voitaisiin saada aikaan ympäristön kannalta haitallisen kuluttamisen korkeammalla verotuksella ja mainonnan rajoittamisella.
Muun muassa kesämökit nousevat esiin esimerkkinä ylikulutuksesta. Kuva: Markku Vuorikari”Lihansyöntiä ylläpitää ajatus, että yksilön ruokavaliota ei pidä rajoittaa, ja vastuu muutoksesta on jätetty kuluttajalle eikä yhteiskunnalle tai lainsäädännölle. Lisäksi lihansyönti nähdään luonnollisena osana suomalaista ruokakulttuuria.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
