Yrjaksen tila saa lihoistaan suoramyyntinä neljä kertaa normaalia paremman hinnan

Jenna Yrjas paimentaa karanneet lampaat takaisin aitaukseen. Naudanlihan lisäksi tilalla myydään lammasmakkaraa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua kotimaisesta kaninlihasta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Yrjaksen tilalla suunnitellaan oman maidon suoramyyntiä meijerin kautta käytettynä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Syksyisenä lauantaina Yrjaksen tilalle tömisteli liki 150 asiakasta.

”Me oltiin täällä, että apua”, Jenna Yrjas nauraa.

”Se oli hieno päivä. Ehdimme jo miettiä, tuleeko ketään ja joudummeko syömään kaikki lammasmakkarat keskenämme”, Jennan äiti Tuija Yrjas muistelee vuodentakaista Osta tilalta -päivää.

Lammasmakkarat tekivät kauppansa, kuten naudanlihakin.

Tänään lauantaina vietetään taas Osta tilalta -päivää. Nyt Yrjakset ovat varautuneet ruokkimaan grillimakkaroillaan 200 kävijää.

Yrjaksen tila myy tuotteitaan suoraan kuluttajille ympäri vuoden. Pari viikkoa sitten valmistui puoti, joka on auki lauantaisin klo 12–17 sekä sopimuksen mukaan.

Saatavilla voi olla myös avomaan kasviksia, kuten perunaa, porkkanaa, punajuurta ja sipuleita.

Tuijan mukaan suoramyynnillä ei vielä ole ”päätähuimaavaa taloudellista merkitystä”, sillä teurasmaksut ja pakkaaminen vievät osansa. Hän laskeskelee, että suoramyytyjen lihatuotteiden tuottajahinta on noin nelinkertainen verrattuna teollisuudelta saatavaan hintaan.

Lihan kilohinta on keskimäärin 50 prosenttia korkeampi kuin myytäessä välikäsille.

”Hienoista paloista vielä korkeampi. Jauhelihasta pyydämme 12 euroa kilolta”, Tuija kertoo.

Runsas kymmenes lihasta myydään suoraan tilalta. Osuus kasvaa koko ajan. Lihaa menee myös läheisen ravintolan pizzoihin ja hampurilaisiin.

Eläimet teurastetaan parinkymmenen kilometrin päässä Orimattilassa.

Jenna nostaa häkistä kämmenelleen mustan, silmät kiinni vikisevän palleron. Se on yksi kolmestakymmenestä lihakanin poikasesta. Myynnissä on siis myös kaninlihaa.

Jennan hankkimia eläimiä ovat myös lampaat ja kanat, jotka munivat enimmäkseen kotitarpeiksi.

Suunnitteilla on myös tilan oma maito, joka tosin käytetään meijerin kautta. ”Rahkeet eivät riitä raakamaidon myynnin hygieenisyys- ja seurantavaatimuksiin”, Tuija sanoo.

Hän arvelee, että kahdestaan isännän kanssa aika loppuisi kesken. Tilan töissä ja asiakaspalvelussa auttavat lasten lisäksi vanhempi sukupolvi ja ystävät. Tila on ollut saman suvun hallussa ainakin 1500-luvun puolivälistä.

Idea suoramyyntiin kumpusi siitä, kun ihmiset tulivat kyselemään, saisiko lihaa ostaa tilalta. Yrjakset eivät kokeneet myynnin aloittamista vaivalloiseksi. Ohjeet kysyttiin kunnan terveysviranomaiselta.

”Tämä sisältää paljon omavalvontaa ja kirjanpitoa. Jäljitettävyyden takia on tiedettävä, mikä lihanpala on peräisin mistäkin eläimestä”, Tuija kertoo.

Aluksi elintarvikehuone tehtiin kodinhoitohuoneesta, jossa oli pari pakastinta.

Sana kiiri asiakaskunnalle puskaradion välityksellä, mutta nykyään tila mainostaa tuotteitaan.

”Pyrimme siihen, että koko ajan on jotain myytävää. Joskus sisäfilee voi loppua hetkellisesti.”

Yrjakset esittelevät mielellään tilansa toimintaa, koska heidän mielestään avoimuus on ruuantuotannossa ja eläintenpidossa tärkeää. Lisäksi asiakkaita on mukava tavata.