Koko kalkkunaketju omissa käsissä – se onnistuu, kun kustannukset ovat hallinnassa

Jussi Lindholm ja Katri Kulmala järjestelevät makkaroita tilan omassa myymälässä. Se on auki näin joulunalusviikolla, mutta savukalkkunat on lähes loppuunvarattu. Kuva: Pasi Leino

Jussi Lindholm ja kypsä kalkkuna. Lintuja kypsennetään toista vuorokautta noin parinkymmenen ­neliömetrin tilassa, joka muistuttaa mustuudessaan savusaunaa. Savustamo lämpiää leppähaloilla. 

Uunissa loimottaa tuli ja Olavi Lindholm lisää pesään puuta. Metriset leppähalot lämmittävät reilunkokoista savustushuonetta, jonne liki parisataa kylmää kalkkunaa siirtyy kohta kypsymään.

Teurastukset ovat nimittäin tältä syksyltä ohi, ja jatkojalostus on täydessä vauhdissa. Niin pitääkin, sillä joulu on kalkkunatilan vilkkainta myyntiaikaa.

Kirakan kalkkunatila on toiminut 26 vuotta, mutta silti edes harva herkkusuu on kuullut siitä. Ei ihme, sillä tuotteita ei myydä vähittäiskaupoissa eikä messuilla.

”Kyllä me aikanaan kävimme Turussa ruokamessuilla mutta emme enää”, Olavi Lindholm sanoo.

Tilaa nykyisin pyörittävä poika Jussi Lindholm oli 13-vuotias, kun ensimmäisiä kalkkunatuotteita käytiin kauppaamassa vuonna 1992.

Vähittäiskauppaketjujen asemasta miehillä ei ole erityistä sanottavaa, koska kalkkunatuotteita myydään edelleen itse: puhelimen, puskaradion ja omien verkkosivujen kautta.

Työporukat tilaavat tuotteita ahkerasti vuodesta toiseen ja yritykset liikelahjoiksi.

Tilan oma puoti on auki kausi­luontoisesti eli pääsiäisenä, juhannuksen ja joulun alla sekä mökkiläissesongin aikaan heinäkuussa, lähellä merta ja mökkejä kun ollaan.

Perniöläiset Erik ja Aune Tuominen hakivat puolikkaan savukalkkunansa jo aiemmin.

”Täältä haetaan, jos jostakin haetaan. Tilasimme tälläkin kertaa puhelimitse. Ai, kun sää oot kauniisti laittanu sen!” Tuomiset kehuvat Riitta-Maija Lindholmin sulattamaa ja siivuttamaa lintua.

Tila on erikoinen paitsi myynti­kanaviltaan myös toiminnaltaan: kaikki kalkkunoiden kasvatuksesta jalostukseen on omissa käsissä. Entisessä sikalassa on kasvattamo, teurastamo, leikkaamo, palvaamo, pakkaamo, pakastamo sekä kylmiö ja kauppa.

Linnut tuodaan tilalle samana päivänä, kun ne ovat kuoriutuneet. Tipusia tulee parituhatta vuodessa, kahdessa erässä. Ne kasvavat puolisen vuotta ja teurastetaan loka–joulukuussa.

Liki 90 prosenttia päätyy savukalkkunaksi joulupöytiin, mutta myynnissä on myös makkaroita joko possun- ja naudanlihalisäyksellä tai ilman. Ne valmistaa lähiseudun Perniön Liha ja Westchark.

Kirakan tilan kalkkunatuotannosta vastaa Jussi ja toistaiseksi myös sisar Katri Kulmala. Perniön kirkolla asuvat vanhemmat auttelevat harrastuksenaan.

Oli hilkulla, että kalkkunabisnestä ylipäätään lähdettiin laajentamaan 2000-luvun vaihteessa.

”Ajatuksena oli laajentaa yhdistelmäsikalaa. Uusi lietelantalakin oli tilattu. Myin sen sitten yhdelle sikalalle”, Olavi Lindholm kertoo.

Kalkkunoita, sikoja ja sokerijuurikasta hoidettiin rinnakkain, kunnes sioista päätettiin luopua vuonna 2001. Se vaikuttaa nyt viisaalta päätökseltä, kun katsoo sianlihan hintaa ja sitä, että valkoinen liha on punaista suositumpaa. Lähiruoka kiinnostaa muutenkin.

”Ei tulevaisuudesta silti tiedä. Ihmiset sanovat ostavansa kotimaista ja lähiruokaa mutta eivät välttämättä kaupassa tee näitä valintoja”, vuodesta 2007 tuotannosta vastannut Jussi Lindholm sanoo.

Myös luomusta ja kasvisruuasta puhutaan samalla innolla. Tällä tilalla tuotetaan kuitenkin perinteisesti, sillä luomukalkkunan pitäisi päästä ulkoilemaan, eivätkä tilat nyt salli sellaista.

Yrityksen toiminta on kannattavaa, Jussi Lindholm sanoo.

Kulut saadaan pidettyä kurissa monin tavoin: rehu eli herne, rypsi ja vilja tuotetaan suurimmaksi osaksi itse, ja pellotkin ovat pääosin omia. Pellon vuokra on näillä seuduilla 400–600 euroa hehtaarilta.

”Yksi valinta on ollut juuri se, ettei peltoalaa ja -työtä lisätä ainakaan aggressiivisesti vaan panostetaan rakennuksiin”, Jussi perustelee.

Koko ketju toimiikin yhden katon alla, osittain entisessä sikalassa. Vuonna 2008 tehtiin uusi kasvatushalli ja 2011 palvaamo ja myymälä.

Kustannuksia säästää myös se, että teurastuksessa tarvittava kuuma vesi lämmitetään omalla hakkeella ja koko ketju pyritään hoitamaan pitkälti oman perheen voimin. Joulun alla tarvitaan kuitenkin apu­käsiä, ja makkarat teetetään rahtityönä.

”Moni kalkkunatila hoitaa teurastuksen ulkopuolella. Me kävimme teurastamassa muualla ennen omaa tilateurastamoa, mutta oli liian työlästä siirrellä ja kuljettaa eläimiä. Nyt riittää siirto saman rakennuksen sisällä”, Jussi kertoo.

Kannattavuutta parantaisivat suuremmat tuotantomäärät, mutta työmäärä on jo nyt ylärajoilla.

Sähkö syö rahaa saman verran kuin vilja, joten seuraavaksi Jussi aikookin asentaa aurinkopaneelit.

Myös kaikki peltotyöt ja koneet traktoreista puimureihin ja peräkärryihin on jaettu parinkymmenen kilometrin päässä asuvan serkun kanssa.

”Näin on toimittu 1970-luvulta lähtien, jo minä veljeni kanssa”, Olavi kertoo.

Teurastuksen tarkastusmaksut vievät noin 1 500 euroa vuodessa, mikä on Jussista kohtuullista. Tilalla teurastetaan vain noin kymmenenä päivänä vuodessa, ja laskutus tulee sen mukaan.

”Tarkastus siirtyi Elintarvike­turvallisuusvirastolle vuonna 2011, ja silloinkin määrättiin lisäämään vain yksi lavuaari. Olimme onneksi hiljattain rakentaneet tilat määräykset täyttäviksi.”

Yritys: Savusärvin Oy/Kirakan tila

Tärkein tuote: Savukalkkuna

Kotikunta: Perniö, Salo

Perustamisvuosi: 1992

Työntekijöiden määrä: 1–2

Omistusrakenne: Perhe omistaa

Liikevaihto: 202 000 euroa

Tulos ennen veroja: 13 000 euroa