Maitotilojen kannattavuudessa valtavat erot
Suuret maitotilat ovat yleensä kannattavampia kuin pienet, mutta samankin kokoluokan sisällä on isoja eroja, laskentatoimen päällikkö Arto Latukka Luonnonvarakeskus Lukesta kertoo.
”Parhaiden tilojen kannattavuuskerroin pysyttelee yhden paikkeilla, huonoimmat jäävät paljon sen alle.”
Kannattavuuskerroin kertoo, miten suuren osan tuntipalkkatavoitteestaan ja oman pääoman korkotavoitteesta tila saavuttaa. Jos kerroin on tasan yksi, yrittäjäperhe saa työstään kannattavuuskirjanpidossa tavoitteeksi asetetun noin 15 euron tuntipalkan ja sijoittamalleen pääomalle noin viiden prosentin koron. Jos se jää alle yhden, tila joutuu tinkimään omasta palkasta ja pääomansa tuotosta.
Luken Taloustohtori-verkkopalvelu kertoo, että 2014 maitotilojen kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,58 ja edellisvuonna 0,52. Palkka- ja korkotavoitteesta saavutettiin siis alle 60 prosenttia. Maito kannatti kuitenkin huomattavasti viljantuotantoa tai sikatiloja paremmin. Viljalla kannattavuuskerroin oli viime vuoden ennakkotietojen mukaan 0,1 ja sikatiloilla 0,2.
”Kun maitotiloista valitaan esimerkiksi kokoluokka 113 eläinyksikköä ja 120 hehtaaria peltoa, ryhmän keskimääräinen kannattavuuskerroin oli toissa vuonna 0,8”, Latukka kertoo.
Kun tätä kokoluokkaa jaetaan edelleen ryhmiin, laskennastajätetään yleensä pois paras ja heikoin 10 prosenttia. Satunnaiset syyt vaikuttavat niiden tulokseen usein liikaa.
”Hyvien” ryhmään lasketaan seuraavat 20 prosenttia parhaista ja ”heikot”-ryhmään seuraavat 20 prosenttia huonoimmista.
Näin tarkastellen hyvien kannattavuuskerroin oli 2013 keskimäärin 1,23 ja heikkojen 0,32. Hyvät saavuttivat siis tavoiteltua paremman tuntipalkan ja oman pääoman koron, heikoilla palkka ja korko jäivät kolmasosaan tavoitellusta.
Satu Lehtonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
