Suorakylvö vähentää typen huuhtoutumista

Pitkäaikainen suorakylvö vahvistaa pellon mikrobeita ja tuoreen väitöstutkimuksen mukaan mikrobeista on hyötyä, kun typen huuhtoutumista yritetään vähentää. Kuva: Kari Salonen

Peltoja ei pidä muokata tai kyntää, jos typpi halutaan pitää pellossa eikä sen anneta huuhtoutua vesistöihin.

Perjantaina väittelevä FM Merjo Laine Helsingin yliopistosta toteaa, että suorakylvöpellolla mikrobit sitoivat maasta vapautuneen typen kyntöpeltoa tehokkaammin ja typen huuhtoutumisriski pienenee.

Sitoutunut typpi voi olla kasvien käytettävissä seuraavana kesänä.

Laine tutki pellon typpikiertoa ja sitä, miten nopeasti typpeä sisältävät yhdisteet hajoavat ja miten niille sen jälkeen käy. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa ennen ja muuallakin hyvin vähän.

Suorakylvössä vapautuu ammonium-ioneja kynnettyä peltoa enemmän, mikä sinällään lisää huuhtoutumisriskiä, mutta maaperässä olevat mikrobit nappasivat ionit nopeasti.

Kynnetyllä pellolla kävi toisin ja vapautuneita ammonium-ioneja muuttui nitraatiksi enemmän kuin suorakylvöpellolla.

Näytteet otettiin syksyllä heti puinnin jälkeen ennen syysmuokkausta. Pellolla kasvoi ohraa.

Miten hyvin tulokset kuvaavat huuhtoutumisriskiä muuna aikana vuodesta, sitä Laine ei halua arvioida, koska asiaa ei tutkittu.

Pieni yllätys oli, että kynnetty pelto oli puintien jälkeen tiiviimpää kuin suorakylvetty.

Laine selvitti myös soiden päästöjä, kun ilmastonmuutos etenee ja ääriolot yleistyvät.

Näytteitä otettiin lammilaiselta kohosuolta luonnontilaisesta ja ojitetusta kohdasta.

Näytteiden kuivaaminen ja kostuttaminen lisäsi jyrkästi typen ja myös hiilen huuhtoutumista. Ojitetulta suolta päästöt ovat selkeästi suurempia kuin luonnontilaiselta.

Tilanne muuttuu, kun arvioitiin huuhtoutumista suhteellisesti. Luonnontilaiselta suolta huuhtoutui typpeä suhteessa paljon enemmän kuin ojitetulta suolta. Se johtuu Laineen mukaan siitä, että luonnontilaisella suolla on enemmän hajoamiskelpoista kasvinjätettä, ojiteltulta se on jo osin hajonnut.