Kotimainen leikkoruusu sinnittelee tuonnin puristuksessa

Kuva: Satu Lehtonen

Ali-Marttilan puutarha on ainoa kotimaisen ruusun tuottaja. Heikki Marttila kasvihuoneessa. Kuva: Kari Salonen

Kuva: Satu Lehtonen

Ali-Marttilan puutarha on ainoa kotimaisen ruusun tuottaja. Heikki Marttila kasvihuoneessa. Kuva: Kari Salonen

Ali-Marttilan puutarha on ainoa kotimaisen ruusun tuottaja. Kuva: Kari Salonen

Ostaako reilun kaupan ruusu ja tukea tuottajia kehitysmaissa vai valita kotimainen ja edistää suomalaisviljelijöiden elinkeinoa? Kysymys, jota moni kukkien ostaja ei tule edes ajatelleeksi.

Halvat tuotantokustannukset ovat ajaneet leikkoruusujen tuotannon pois Euroopasta maihin, joissa lämpö ja valo on auringon tuottamaa eli ilmaista ja työvoima halpaa.

Edulliset reilun kaupan ruusut ovat entisestään kaventaneet kotimaisen ruusun elintilaa.

”Reilun kaupan 10 ruusun kimppua näkee myytävän 4,90 tai 5,50 euroa kappale. Suomalaisen viljelijän pitäisi selviytyäkseen saada yhdestä ruususta 50–60 senttiä”, sanoo toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Kangasalla sijaitseva Ali-Marttilan puutarha luottaa ruusukaunottariinsa, vaikka halpatuonti on pakottanut perheyrityksen tiukoille.

”Kestävä lähikukka”, kuuluu napakka vastaus kysymykseen, mikä on Ali-Marttilan valtti.

”Nämä ruusut viljellään lähellä, vastuullisesti ympäristöä ja työntekijöitä kunnioittaen. Jos kuluttaja haluaa tukea tällaista tuotantoa, hän valitsee kotimaisen”, sanoo puutarhayrittäjä Heikki Marttila .

Nopeimmillaan ruusut ovat kuluttajan ostettavissa poimintaa seuraavana päivänä.

Kenialaisen Oserian-kukkatalon hallissa kuhisee. Kymmenet näppärät käsiparit pakkaavat monenkirjavia ruusuja, esimerkiksi Pirkka- reilun kaupan ruusuja!

”Meillä on täällä 91 ruusulajiketta”, ruusuista ja neilikoista vastaava John Owles kertoo.

Oserianin kukkaviljelmät sijaitsevat Itä-Afrikan hautavajoamassa Naivasha-järven tuntumassa. Sijainnista johtuen yrityksellä on käytettävissään runsaasti geotermistä energiaa, jonka avulla kasvihuoneita lämmitetään viileinä öinä.

”Meillä riittää maalämpöä ja aurinkoa. Siksi kukkiemme hiilijalanjäki on erittäin pieni siitä huolimatta, että niitä kuljetetaan pitkiä matkoja”, yhtiön tuotantojohtaja Hamish Ker sanoo.

”Meiltä kysytään joskus, eikö pitäisi viljellä mieluummin ruokaa kuin kukkia”, Ker sanoo. ”Mutta toimintamme antaa ruokaa, siis toimeentulon, isolle joukolle ihmisiä.”

MAIJA ALA-SIURUA, SATU LEHTONEN