”Älä karsi kustannuksia vaan sijoita satoon”

Kopterikameralla näkee pellon piilevät ongelmat, Juha Salopelto sanoo. Kuva: Sari Gustafsson

Kun rahat ovat maatilalla vähissä, monen reseptinä on karsia kaikki mahdolliset kustannukset minimiin.

Hankkijan Kasvuohjelma-tutkimusta vetävä agronomi Juha Salopelto pitää säästöstrategiaa vääränä. Tuotantopanokset pitäisi hänen mielestään nähdä sijoituksena eikä kuluina.

”Esimerkiksi lannoitukseen sijoitetun euron voi parhaimmillaan saada jopa nelinkertaisena takaisin puolessa vuodessa. Mistään muualta rahalle on vaikea saada vastaavaa tuottoa.”

Salopellolla on toki oma lehmä vahvasti ojassa, sillä hänen työnantajansa myy tuotantotarvikkeita ja haluaa ostaa laadukasta viljaa.

Kantansa tueksi hän pystyy kuitenkin lataamaan pöytään kasapäin koeruuduilta ja käytännön viljelmiltä koottua tietoa.

Hankkijan sopimusasiakkaat merkitsevät viljanäytepusseihinsa, mitä viljelytoimia sadolle on tehty.

Esimerkiksi mallasohraa viljellään näiden tietojen mukaan aivan liikaa ohran perään.

Vehnä vehnän perään -ongelma ei ole yhtä yleinen.

”Peittauksen useimmat hoitavat, mutta kasvuston tautiruiskutukset jäävät liian usein väliin”, Salopelto arvioi.

Tautitorjunta voi kuitenkin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Salopelto esittelee taulukkoa, johon on lajiteltu Hankkijan sopimusasiakkaiden mallasohranäytteet sen mukaan, onko taudit torjuttu vai ei ja missä vaiheessa.

Niillä, jotka eivät torjuneet tauteja, viime kesän sato jäi keskimäärin 4 088 kiloon hehtaarilta, valkuainen oli alle 10 prosenttia ja lajitteluaste niin matala, ettei sato kelvannut maltaaksi.

Ne, jotka torjuivat taudit ennen viljan tähkälletuloa, saivat 800 kiloa suuremman hehtaarisadon, joka kelpasi laadultaan mallasohraksi.

Salopelto on koonnut tuloksia myös Elimäen viime kesän havaintokaistoilta. Mukana oli 104 ruutua.

Ohraa, kauraa ja vehnää tuotettiin kutakin kahdella tavalla, pienin ja reiluin tuotantopanoksin.

Säästövaihtoehto sai 90 kiloa typpeä eikä tauteja torjuttu.

Kakkosvaihtoehdolle annettiin 120 kiloa typpeä moniravinteisessa lannoitteessa ja vielä 30 typpikilon täydennyslannoitus. Taudit torjuttiin.

Kulut olivat voimaperäisesti viljellyillä kaistoilla huimasti korkeammat – mutta tuotot vielä isommat. Vain kauralla isompi panostus ei maksanut itseään takaisin, ohralla ja kauralla se kannatti.

Ja sitten vielä viimeinen sijoitusvinkki: ”Hanki kopterikamera”, Salopelto sanoo.

”Hyvilläkin pelloilla voi olla yllättäviä paikallisia ongelmia, jotka on helpointa löytää ilmakuvasta.”