Vastuu, työmäärä ja riskit jakautuvat osakkaiden kesken
Maito-Suonen osakkaat Jaana Hänninen (vas.), Jonna Suoninen, Marko Suoninen ja Ari Hänninen uuden pihaton työmaalla. Osakkaat kokoontuivat aluksi viikoittain, nyt yhtiökokouksiapidetään muutama kuukaudessa. Niko Nyrhinen Kuva: Viestilehtien arkistoKITEE (MT)
Rasilan tilan tuvan pöydän ääressä istuu neljä tyytyväistä maatalousyrittäjää. Pitkään suunniteltu ja valmisteltu Maito-Suoni Oy alkaa vähitellen toimia käytännössä.
Ari ja Jaana Hännisen pihapiiriin nousee parhaillaan yhtiön pihatto, johon tulee 178 lehmäpaikkaa. Tilat on tarkoitus saada käyttöön marraskuun lopulla.
Nykyisessä pihatossa on paikat 70 lypsävälle. Sinne on jo tuotu myös Marko ja Jonna Suonisen parikymmentä lehmää totuttelemaan parsinavetasta pihattoon.
Maitoauto käy toistaiseksi kaksi kertaa päivässä ja tilojen tuotokset erotellaan tietokoneen avulla. Tietojärjestelmällä nähdään myös, paljonko on Suonisten osuus rehun kulutuksesta.
Uuden pihaton valmistuttua kaikki lypsävät siirtyvät sinne ja maitotuotos on yhteinen. Hännisten nykyinen navetta jää hiehojen käyttöön.
Maito-Suoni Oy on Hännisten ja Suonisten vuoden alussa rekisteröity yritys, joka yhdistää kaksi seitsemän kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa maitotilaa yhtiöksi.
Ajatus lähti heitosta nuorten tuottajien sählyillassa. Suunnittelu kesti lähes kolme vuotta ennen kuin rahoitus ja muut järjestelyt loksahtivat kohdilleen.
”Sukupolvenvaihdoksen jälkeen oli ajatus laajentaa, mutta peltoa oli hankala saada”, Marko Suoninen kertoo.
Myös Hännisten olisi pitänyt jossakin vaiheessa laajentaa ja kisaa olisi käyty samoista pelloista.
Tuli ajatus yhteisestä navetasta. Se vahvistui, kun porukka kävi katsomassa kymmenkunta pihattoa.
Joukossa oli yksi yhteisnavetta, jossa oli kaikkein rauhallisin tunnelma.
”Se on meidänkin tavoite, mutta työtä se vaatii”, Jaana Hänninen sanoo.
Tilat olivat entuudestaan tuttuja ja rehuteossa oli tehty yhteistyötä.
Yrittäjät pitävät tärkeänä, että yhtiön osakkaat tuntevat ennalta toistensa työtavat ja asenteen maatalouteen.
Lisäksi osakeyhtiön perustaminen vaatii omistamisen tarpeen hylkäämistä.
”Perheviljelmäasenteesta on päästävä yli ja luovuttava monesta. Enää ei ole omia koneita, omia rakennuksia tai lehmiä”, Jaana Hänninen sanoo.
Yrittäjät arvelevat, että yhtiömuotoon sopeutuminen on nuorille viljelijöille aiempia sukupolvia helpompaa.
Maito-Suonen kaikki osakkaat ovat mukana yhtä suurilla osuuksilla.
Myös työt on tarkoitus jakaa mahdollisimman tasan. Kaikki työ on samanarvoista ja päävastuita jaetaan vahvuuksien mukaan.
Osakeyhtiö oli selvä valinta yhtiömuodoksi, koska siinä osakkailla ei ole vastuita toistensa yksityistalouksista.
”Ja tässä on veroetuja, kun homma lähtee kunnolla pyörimään”, Ari Hänninen kertoo.
”Talouspuolen suunnittelussa suuri kiitos kuuluu Pro Agria Pohjois-Karjalan Eero Heittokankaalle”, Hänninen jatkaa.
Rahoitusta ei tahtonut heti herua. ”Molemmilla tiloilla oli velkaa ennestään ja tukipolitiikka oli katkolla”, tuottajat arvelevat syyksi.
Sinnikkyys ja usko yhtiön menestymiseen kuitenkin palkittiin. Kuudes hakemus meni elykeskuksessa läpi, kun paikallinen Osuuspankki lupasi hankkeelle luottoa.
Paikaksi valikoitui Hännisten tila, jossa oli jo vuonna 2006 valmistunut pihatto ja enemmän peltoa lähellä.
Kaikki eläimet haluttiin yhteen paikkaan töiden helpottamiseksi.
Yhtiöstä huolimatta kummankin perheen oma tila on vielä paperilla olemassa.
Yhteen sulauttaminen olisi järkevää, mutta sukupolvenvaihdoksen 11 vuoden viljelemisvelvoite sitoo vielä monta vuotta molempia tiloja.
Myöskään maatalousyrittäjien eläkejärjestelmä ei tunne neljän hengen yhtiötä, joten yhtiö ei saa lomitusta eikä myel-turvaa.
”Mela kulkee tässä jäljessä”, Ari Hänninen sanoo.
Lomat on tarkoitus järjestää vuorottelemalla töissä ja palkkaamalla yhtiöön yksi tai kaksi vakituista työntekijää.
Kustannussäästöjä tulee yhtiössä paljon.
Yhdessä isossa pihatossa lehmäpaikka maksaa paljon vähemmän kuin kahdessa pienemmässä. Peltotyöt halpenevat, kun koneita tarvitaan vähemmän ja pellolla tapahtuu kaksi työvaihetta yhtä aikaa.
”Lisäksi on mukavampaa tehdä yhdessä”, Marko Suoninen toteaa.
”Molemmat oppivat ja yhdessä miettiminen on antoisaa”, Ari Hänninen lisää.
Kaikki osakkaat toteavat, että yhteistyö lisää mukavasti sosiaalista kanssakäymistä.
”On työkavereita, joiden kanssa pohtia ratkaisuja. Muilta saa tsemppiä”, Jonna Suoninen sanoo.
Töiden jakaminen osakkaiden kesken antaa yrittäjäperheille vähitellen myös entistä enemmän vapaa-aikaa.
”Vapaata uskaltaa pitää, kun tietää, että hommaa hoitavat osaavat työntekijät.”
Yhtiömuoto helpottaa aikanaan myös jatkajien tulemista mukaan.
”Jos lapsia kiinnostaa maatalous, heidän ei tarvitse odottaa vanhempien eläkkeelle jäämistä”, Ari Hänninen sanoo.
Uuteen pihattoon tulee kaksi kertaa 14-paikkainen takalypsyasema. Sen kapasiteetti riittäisi jopa 350 lehmään, joten navetan laajentamiseenkin on jo varauduttu.
”Enää kolmatta lypsyasemaa ei tehdä”, Ari Hänninen perustelee.
Lypsyasema sijoittuu niin, että sen toiselle puolelle voisi tehdä kolmannen pihaton. Toisaalta lisäpaikkoja voisi hankkia myös ulkoistamalla hiehokasvatuksen.
”Suunnitelmia on, mutta ei kaikkea passaa paljastaa”, innokkaat yrittäjät virnistävät.
TERHI TORIKKA
- Osaston luetuimmat