Tutkija esittää: Ravinnevalumat alas lisäämällä kasvipeitteisyyttä ja pudottamalla fosforiluku jopa alle kymmeneen

Ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen tehostaisi ravinnevalumien torjuntaa. Kuva: Kari Salonen

Viime aikoina ympäristökorvausta kohtaan on esitetty kritiikkiä siitä, että siihen käytetyistä rahoista huolimatta toimenpiteet eivät ole mittausten perusteella vähentäneet ravinnepäästöjä.

Tällainen lopputulos kummastuttaa Suomen ympäristökeskuksen tutkijaa, agronomi Markku Puustista.

"Tässä on valtava epäsymmetria. Kun tiettyjen toimintamallien tiedetään lisäävän ravinnevalumia, miksi se ei näy toisinpäin: miksi päinvastainen toimenpide ei vähentäisi ravinnekuormitusta?"

Puustisen mukaan yksi ongelma on vuosittainen vaihtelu. Esimerkiksi leudot ja sateiset talvet vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiset valumat pelloilta vesistöihin päätyvät.

Vaikutuksia on myös ollut vaikeaa saada näkyviin, kun ravinnepitoisuuksia mitattiin vesissä harvakseltaan.

Tämä ongelma on nyt väistymässä, kun jatkuvatoimista mittausta tehdään yhä enemmän.

Lisäksi vaikuttaa mittakaava: vaikka lohkolla toteutettaisiin hyvinkin tehokkaita toimia, vesistötasolla mitattaessa sen vaikutus häviää "taustakohinaan".

"Mittari tuskin värähtää, vaikka toimenpiteen tiedettäisiin lohkotasolla olevan tehokas."

Ympäristökorvauksessa ja sitä edeltäneissä aiempien ohjelmakausien ympäristötukiohjelmissa punaisena lankana on ollut eroosion torjunta. Tästä kannattaa Puustisen mukaan pitää ehdottomasti kiinni myös tulevaisuudessa.

Eroosion torjunnassa tyypillisin keino on peltojen ympärivuotinen kasvipeitteisyys: kasvavat kasvit sitovat juurillaan maan pinta ja pidättävät näin erityisesti kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin pellolla.

Eroosiota ehkäistään myös pellon ja vesiuomien tai vesistöjen väliin jätettävillä suojakaistoilla ja -vyöhykkeillä.

Ympäri vuoden kasvipeitteisillä ja suorakylvettävillä lohkoilla seurauksena on kuitenkin fosforin rikastuminen pintamaahan. Se taas kasvattaa liukoisen fosforin huuhtoutumista.

Ympäri vuoden kasvipeitteisillä ja suorakylvettävillä lohkoilla seurauksena on kuitenkin fosforin rikastuminen pintamaahan. Se taas kasvattaa fosforin pintavaluntaa.

Siksi Puustinen liittäisi keinovalikoimaan peltojen fosforiluvun asteittaisen alentamisen P-luvultaan korkeimmilta lohkoilta alkaen. Tavoitteena tulisi olla sen pudottaminen pysyvästi nykyisen keskiarvon tuntumaan tai tarvittaessa jopa alle 10 milligrammaan litrassa.

"Lannoittamallahan ne luvut korkeiksi ovat nousseetkin."

Viljavuusanalyysin luokittelussa se tarkoittaisi savimailla ja eloperäisillä mailla sekä multavilla hieta- ja moreenimailla luokkaa tyydyttävä, muilla luokkaa välttävä.

"Se on erittäin tehokas keino, jolla liukoisen fosforin huuhtoutumisriski saataisiin hallintaan", Puustinen toteaa.

"Eroosion vähentäminen nykyisillä keinoilla tulisi näin entistä paremmin perusteltua."

Lue myös:

Syken tutkija tehostaisi ympäristökorvausta entistä voimakkaammalla kohdentamisella: lohkon sijaan korvaus kuivatusalueelle