Ruokinnalla voi vaikuttaa kanin lihan makuun
Kasvattaja Mirja Säynäjoki esittelee kaksiviikkoista liharotu Rexin poikasta Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLOPPI (MT)
Maalaistalon pihassa tepastelee lauma mitä erikoisimpia kanoja. Emäntä Mirja Säynäjoki tulee vieraita vastaan vanhan punatiilisen navetan suunnasta.
Säynäjoki on Kaniininkasvattajat ry:n puheenjohtaja ja harrastaa aktiivisesti kanien kasvatusta.
Säynäjoen kanikatraan suuruus on tällä hetkellä noin 40. Suomen mittakaavassa kyseessä on keskimääräisen kokoinen kanila.
Kolmessa kerroksessa olevista häkeistä kurkistelee sekä liha- että näyttelyrotuja.
Kani on monipuolinen kotieläin. Lihan lisäksi siitä saadaan turkista ja villaa.
Kaninliha on vaaleaa ja miedon makuista. Säynäjoki vertaa sitä broileriin. Makua lihaan saadaan mausteilla.
”Kanin lihaa ei voi verrata tummaan jäniksen lihaan”, Säynäjoki selventää.
Lihan makuun voidaan hieman vaikuttaa sillä, miten kaneja ruokitaan parin viikon ajan ennen teurastusta. Esimerkiksi katajaa syöttämällä lihaan voidaan saada pieni makuvivahde.
”Sen huomaavat kuitenkin vain oikeat kulinaristit”, hän naurahtaa.
Säynäjoen kanien liha päätyy vain oman perheen tai tuttavien lautasille. Kanit teurastetaan 4–5 kuukauden iässä. Eläimet tainnutetaan jousen avulla.
Lihan kaupallinen myyminen vaatisi, että kani olisi teurastettu teurastamolla. Kaneja käsitteleviä teurastamoita on kuitenkin vähän. Lisäksi pienen kanierän teurastus maksaisi enemmän kuin mitä lihojen myymisestä saisi.
Säynäjoen kanit asuvat navetan päädyssä entisessä tallissa. Vanha radio soi hiljaisesti taustalla.
”Kanit ovat saaliseläimiä. Jos olisi aivan hiljaista, ne säikkyisivät pienintäkin ääntä.”
Säynäjoki esittelee hiiren kokoista kahden viikon ikäistä kaninpoikasta.
”Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina. Emo repii mahastaan karvaa pesäksi, jossa poikaset elävät ensimmäiset viikot.”
Kanien pääasiallinen ruoka on kuiva- ja tuoreheinä. Lisäksi ne syövät kauraa ja ohraa.
Kaninkasvatus on ollut Säynäjoelle elämäntapa jo lapsesta asti.
”Isovanhempien talokaupan mukana tulleet kanit päätyivät meille ja siitä se alkoi”, hän muistelee.
Säynäjoki on yksi nykyisen Kaniininkasvattajat ry:n perustajista. Jatkosodan aikana perustettu yhdistys elvytettiin uudelleen kansallisarkistosta viime vuoden lopulla.
”Allekirjoitimme perustamiskirjan historiallisesti 11.11.2011”, Säynäjoki kertoo.
Yhdistyksen tarkoituksena on koota kaninkasvattajat yhteen ja jakaa tietoa kasvatuksesta. Jäseniä on liittynyt tähän mennessä 53.
”Järjestämme erilaisia kursseja ja tarkoituksena on myydä myös julkaisuja. Seuraavaksi opiskelemme kanisanastoa ruotsiksi ja syksyllä on luvassa ehkä kehruukurssi”, Säynäjoki luettelee.
Kaninkasvatus on toistaiseksi vain harrastustoimintaa. Yleinen asenne pitää kania lemmikki- eikä tuotantoeläimenä.
”Keski-Euroopassa on isoja kaniloita ja kanin lihaa löytyy kaupan pakastealtaasta”, Säynäjoki vertaa.
Ihmisiä kiinnostaa tänä päivänä omavaraisuus.
”Yhteydenottoja tulee pienimuotoiseen kaninkasvatukseen liittyen. Maalle muuttavat hankkivat muutaman kanin ja saavat näin lähilihaa omalta pihaltaan.”
SAARA NIKKARI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
