Luonnonhoito on arvovalinta – petotilanne voi viedä mahdollisuudet uhanalaisten kohteiden pelastamiselta

Maataloustuotannon luomat perinnebiotoopit, esimerkiksi kedot, hakamaat ja lukuisat erilaiset niityt, kuuluvat ympäristöviranomaisten mukaan Suomen uhanalaisimpiin luontotyyppeihin. Mitä suurempaa tehokkuutta maataloustuotannolta on vaadittu, sitä vähemmän tuottajilla on ollut edes mahdollisuuksia harjoittaa arvokkaita luonnonympäristöjä ylläpitävää tuotantoa.

Pieniä perinnebiotooppikohteita voidaan hoitaa niittäenkin, mutta käytännössä uhanalaisten ympäristöjen merkittävä säilyttäminen vaatii samaa toimintaa, joka ne on aikanaan synnyttänytkin: laiduntavia märehtijöitä. On myös muistettava, ettei perinnebiotooppi ole vain kokoelma tiettyjä kasvilajeja. Sinne kuuluu myös eläinten tuottama lanta, joka on itsessään arvokas elinympäristö monimuotoiselle pieneliöstölle.

Perinnebiotooppien hoidossa erityisen merkittävä rooli on lammastiloilla, joista monella maisemien ja luonnonympäristöjen hoito on jopa tilan tärkein tulonlähde.

Tärkeä työ on kuitenkin ajautunut vaikeuksiin kasvavan suurpetokannan vuoksi. MTK:n lammasverkoston mukaan sudet olivat tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana hyökänneet lammastiloille yli 50 kertaa, ja raadelluksi on joutunut yli 250 lammasta. Susien määrän kasvu onkin johtanut tilanteeseen, jossa yhä useampi tila joutuu aidosti miettimään koko toiminnan lopettamista.

Lammastilat ovatkin vaatineet nopeita ja yksinkertaisia keinoja torjua pihapiiriin tai laitumille tulevat pedot. Mallia voisi lampurien mukaan ottaa Ruotsista, jossa metsästyslaki mahdollistaa kotieläimiä uhkaavan eläimen lopettamisen ilman erillistä lupamenettelyä. (MT 26.9.)

Ensisijaisia keinoja laiduntavien eläinten suojaamiseen ovat riittävät aitaukset ja laumanvartijaeläimet. Erityisesti etäällä tilasta sijaitsevat maiseman- ja biotooppihoitokohteet ovat tässä suhteessa erityisen suuri ongelma: laumanvartijakoirat sopivat lähinnä tilan läheisyydessä sijaitseville laitumille, ja petoaitojen rakentaminen voi olla hankalaa tai niin kallista, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää hoidon lopettaminen etäällä tilasta tai vuokramailla sijaitsevissa kohteissa.

Suomalaisessa suurpetopolitiikassa saamelaisten poronhoito on haluttu turvata. Seuraava arvovalinta on se, halutaanko arvokkaat luontokohteet Suomessa aidosti säilyttää.