Nurmiasiantuntija haluaamonipuolisia siemenseoksia
Tilasiemenen apilapitoista yleisnurmiseosta markkinoidaan ”valkuaisen tuottajana”. Eri lajien osuudet seoksessa kerrotaan prosentteina: timoteita on 60 prosenttia, nurminataa 20–30 prosenttia ja puna-apilaa 10–20 prosenttia. Tilasiemen kertoo seoksen koostumuksesta enemmän kuin osa kilpailijoistaan. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoHUITTINEN (MT)
Suomalaisten siemenpakkaamoiden pitäisi satsata nykyistä enemmän nurmisiemenseoksien kehittämiseen. Nurmirehuntuottajan taas pitäisi kiinnittää huomionsa siihen, millaisella seoksella nurmensa kylvää.
”Jos eri lajien ja lajikkeiden suhteet eivät ole seoksessa tasapainossa, tuottajalle voi tulla tappioita sadon määrässä tai laadussa. Vääränlainen seos voi esimerkiksi pilata jälkisadon laadun”, toteaa nurmituotannon huippuosaaja Jarkko Storberg Pro Agria Länsi-Suomesta.
Myös sadon määrän vaihtelut ovat hänen mukaansa Suomessa aivan liian suuria.
”Sato voi vaihdella 2 000:sta kuiva-ainekilosta parhaiden tilojen 14 000 kuiva-ainekiloon. Koska tuotantokustannus laskee hehtaarisadon noustessa, rehuntuottajan ei kannata tuottaa pieniä satoja suurella pinta-alalla vaan suuria satoja pienellä alalla.”
Storberg puhui perjantaina Huittisissa Satafood-kehittämisyhdistyksen järjestämässä nurmisiementuotantoa käsitelleessä seminaarissa.
Storberg esitteli kuulijoilleen netistä keräämiään esimerkkejä suomalaisista nurmisiemenseoksista.
Useimmista seoksista luetellaan niiden ominaisuuksia, mutta seoksen sisältämät lajikkeet jätetään mainitsematta.
”Moniko ostaisi siemenviljaa tietämättä tarkkaan ostamansa erän lajiketta? Ei kukaan. Nurmea kylvävä sen sijaan ei tiedä välttämättä lainkaan sitä, mitä hän on kylvämässä.”
Viljantuottajalle ei riittäisi sekään tieto, että siemen tuottaa ”hyvän sadon”. Nurmiviljelijälle se tuntuu riittävän, Storberg ihmettelee.
”Esimerkiksi ruokonadalla on erittäin hyvä tuotto, ja sulavan sadon osuus on korkea. Sen ongelmana on kuitenkin maittavuus. Se soveltuu seoksiin, mutta puhtaita ruokonatakasvustoja ei kannata viljellä.”
Britanniassa nurmisiemenseoksessa saattaa olla jopa yli kymmentä lajia ja lajiketta.
”Mitä enemmän kierrämme Suomea puhumassa monipuolisista lajikkeista ja niiden merkityksestä nurmisadon tuottamiselle, sitä enemmän karjatilat alkavat vaatia”, Storberg korostaa.
Sen hän uskoo johtavan siihen, että tiloilla aletaan viljellä lajien sijaan lajikkeita.
”Yhä useammat tuntevat lajikkeiden käyttäytymistä ja tiedostavat niiden edut.”
JUHANI REKU
Jos eri
lajien ja
lajikkeiden suhteet eivät ole seoksessa tasapainossa,
tuottajalle voi
tulla tappioita
sadon määrässätai laadussa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
