Viljan hinnat EU-ajan huipussaan

Leipävehnästä ei ole maailmalla vielä pulaa, mutta sato alittaa kulutuksen ja hinnat ovat kivunneet pilviin. Suomessa vilja on EU-ajan kalleinta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Maaseudun Tulevaisuus vertasi viljanostajien julkisia tarjouksia ensimmäisen ja toisen viljakriisin aikana vuosina 2008 ja 2011 tämän hetken hintoihin.

Vertailu osoittaa, että aiemmat hintaennätykset ylittyvät yleisesti 10–20 eurolla tonnilta. Vain mallasohrasta saa vähemmän kuin talvella 2008, jolloin ohrasta oli kova pula Euroopassa.

Viljat ovat ennätyksellisen kalliita, kun katsotaan EU-aikaa. Ovat olleet koko syksyn. 1980-luvun hinnat ovat eri asia.

Nousu johtuu viljan kallistumisesta maailmalla sekä siitä, että kotimaan hinnat ovat lähentyneet muuta Eurooppaa ja samalla maailmanmarkkinahintoja.

Hinnoissa on edelleen eroa ja Itämeri-vähennys tuntuu, mutta ero on kutistunut merkittävästi muutaman viime vuoden aikana.

Hintojen nousu jatkuu tällä viikolla. Maaseudun Tulevaisuuden hintaseurannassa on 74 ostotarjousta, joista nousua on 14 tarjouksessa. Korotukset painottuvat tuttuun tapaan vehnään ja ohraan.

Maailman viljapörsseissä ennätysten murskajaisia ei ole vielä vietetty, vaikka hinnat ovat olleet korkealla satokauden alusta lähtien, ovat olleet jo pari vuotta.

Maailmanmarkkinahinnat kääntyivät marraskuun alussa taas reippaaseen nousuun, mitä ryydittävät eteläistä pallonpuoliskoa koettelevat poikkeukselliset säät niin Australiassa kuin Etelä-Amerikassakin.

Lisäksi syysviljojen kylvöt ovat takunneet pohjoisen pallonpuoliskon suurissa viljaa vievissä maissa. Etelä-Venäjällä on kuivaa, samoin Yhdysvaltojen viljapreerialla. Ranskassa puolestaan sateet haittaavat syystöitä.

Yksittäisiä hintaennätyksiä on tehty. Rehuvehnän johdannaishinnat kiipesivät viime viikolla Lontoon pörssissä historiallisen korkealle, jopa leipävehnää korkeammalle.

Mustanmeren maat hallitsivat viljan vientimarkkinoita alkusyksyn, mutta vientiviljat on likimain myyty. Ukraina kielsi vehnän viennin marraskuun puolivälistä lähtien. EU-vilja on taas kilpailukykyistä, mikä tukee hintoja.

Pariisin hyödykepörssissä lähin vehnänoteeraus päätyi perjantaina 280,25 euroon tonnilta, nousua yli 11 euroa viikossa.

Vain ensimmäisen viljakriisin aikana leipävehnästä maksettiin Pariisissa enemmän kuin nyt, ensin syyskuussa 2007, kun kriisiin havahduttiin ja uudelleen keskitalvella 2008. Ennätys on 292 euroa tonnilta maaliskuun alusta 2008.

Viime viikon lopulla julkaistiin kaksi merkittävää viljojen sato- ja varastoennustetta.

Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestö Fao tuli ulos torstaina ja Yhdysvaltojen maatalousministeriö, Usda, seurasi perässä marraskuun viljaraportillaan perjantaina.

Ennusteet ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta Usdan ennuste sisältää tarkasti lukien enemmän yllätyksiä. Analyytikot odottivat etukäteen pessimistisempiä lukuja kuin lopulta saatiin.

Yhteistä on, että viljasato jää viime kautta pienemmäksi, mutta myös kulutusarvioita on leikattu. Yhdysvalloissa maissin käyttö vähenee etanolituotannossa ja talouden hiipuminen vähentää kaikkineen viljan kulutusta.

Ensi kesän varastotilanne on ennusteiden mukaan aavistuksen helpompi kuin alkusyksyllä arvioitiin, mutta muutos on aika kosmeettinen ja viljaa on niukasti ensi kesänä, kun uutta satoa päästään puimaan pohjoisella pallonpuoliskolla.

Ensikommenteissa Usdan ennustetta pidettiin soijan ja maissin hintoja laskevana ja niin myös perjantain kaupankäynnissä kävi.

Vehnääkin arvellaan olevan varastossa hiukan enemmän kuin analyytikot etukäteen povasivat.

Markkinatilanne on herkkä ja hermostunut, jolloin pienetkin yllätykset heiluttavat hintoja.

Viljaraporttien odotus leimasi viime viikkoa. Tällä viikolla palataan arkeen ja seurataan, miten kasvukausi etenee eteläisellä pallonpuoliskolla ja syystyöt hoituvat pohjoisessa.

Etelä-Venäjän ja Yhdysvaltojen syysvehnät ovat orastuneet huonosti kuivuuden takia.

Keski-Euroopassa sateet estävät syystöitä.

Ranskalainen AgriMer arvioi loppuviikolla, että kevätohran ala kasvaa, koska syysviljoja jää kylvämättä.

VEIKKO NIITTYMAA

Avaa artikkelin PDF