Manteli-lammas on yksi Kehvonpellon lauman suurista persoonista, kertoo Eveliina Mönkkönen. Kuva: Pentti Vänskä
Pariskunta hyppäsi oravanpyörästä omilleen ‒ Kehvonpellon tilalla riittää työtä, mutta myös onnea ja vapautta
Virkansa sosiaalityössä ja poliisina jättänyt pariskunta on maatilalla oppinut arvostamaan vuodenaikoja eri tavalla kuin ennen.Leppävirta
Ylämaankarjalaumaa on tarkoitus hieman vielä kasvattaa, jotta lihaa on myytäväksi ympäri vuoden. Eveliina ja Tomi Mönkkönen nauttivat maatilan arjesta ja vapaudesta Kehvonpellon tilalla Leppävirralla. Kuva: Pentti VänskäKehvonpellon tila Leppävirran Tuppurinmäen kylässä on rohkeiden valintojen tulos.
Vuosikymmeniä sitten lehmistä luopunut tila oli myynnissä ja pellot vuokrattu pois.
Kun Eveliina ja Tomi Mönkkönen löysivät paikan, moni asia loksahti kohdalleen. Eläimet ja elämä palasivat Kehvonpeltoon, joka tarjoaa nyt elannon Mönkkösille sekä hyvinvointia ja elämyksiä monelle asiakkaalle.
Kokonaisuus on muodostunut pariskunnan aiempien työkokemusten sekä harrastusten ympärille. Eveliina toimi aiemmin sosiaalialalla ja Tomi poliisina.
”Suoraan sanoen olin kyllästynyt töihini”, tilan kautta itsensä vuodesta 2019 työllistänyt Eveliina myöntää.
Ensin toiminta rakentui hevosten ympärille ja sitä pyöritti päätoimisesti Eveliina. Tomi auttoi sen, minkä poliisin viraltaan ehti. Kokonaisuus muuttui merkittävästi viime keväänä, kun myös Tomi siirtyi kokopäiväisesti maatilan töihin.
”En ymmärrä, miten olen ehtinyt käymään töissä. Kokonaisuus oli vähän sellaista selviytymistä”, mies kertoo sateisena syyspäivänä.
”Kun antoi itselleen luvan, että täällä riittää työtä, sai samalla pidemmän tähtäimen tilan töihin”, hän kuvailee muutosta.
Tilalla on noin 25 hehtaaria peltoa ja saman verran metsää.
Ylämaankarjan kasvattaminen oli ollut Tomin haave jo pitkään.
”Halusin karjaa, joka voi elää mahdollisimman lajityypillistä elämää, ja siihen näillä on mahdollisuus.”
Nyt tilalla asuu noin 40 ylämaannautaa, joista runsaat kymmenen on emoja.
Tilalla loppuun asti kasvatettavien nautojen liha myydään suoramyyntinä, joka on alkanut lupaavasti.
”Uskon, että lihan alkuperän tunteminen ja eläinten olosuhteiden näkeminen vaikuttaa ostohaluun, vaikka lihaa muuten syödään vähemmän”, Tomi arvelee.
Olennainen osa tilan toimintaa on perinnebiotooppien hoitaminen karjan avulla.
”Siinä unelmat kävivät toteen. Alun perin visio oli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisestä, ei pelkästään lihan myynnistä.”
Laumaa on tarkoitus kasvattaa vielä hieman, niin että lihaa pystytään myymään ympäri vuoden.
Eläinvalinnoissa painotetaan luonnetta. Sen merkitys vahvistui entisestään, kun Tomi pari vuotta sitten sai äkäisen emolehmän sarvesta osuman vatsaan. Tilanne oli vaarallinen, mutta perheen tuolloin 13-vuotiaan pojan neuvokkuuden ansiosta emo jätti miehen rauhaan ja tämä pääsi turvaan.
Ylämaankarjan lisäksi Kehvonpellon katraaseen kuuluu kolme kyyttöä, hevonen, poneja, kanoja ja lampaita sekä kissoja ja koiria. Joukkoon mahtuu monta suurta persoonaa, kuten koiramainen Manteli-uuhi ja karkailua harrastava Kuisma-poni.
Lumi-kyyttöä on tarkoitus alkaa lypsää kotitarvekäyttöön, kunhan Voitto-vasikka vieroitetaan. Kuva: Pentti VänskäLoikkaus vakituisista palkkatöistä maatilan omistajiksi ei alan nykytilanteesta huolimatta ole hirvittänyt Mönkkösiä.
”Näillä ammateilla töitä löytyy aina ja voimme muokata yrityksen tarjontaa tilanteen mukaan. Sivuelinkeinoja voi olla enemmän tai vähemmän”, Eveliina kertoo.
”Eihän tämä helppo ala ole, mutta olemme saaneet paljon apua, tukea ja kannustusta. Täällä on hyvä henki viljelijöiden kesken”, Tomi kiittelee.
Tilan etsintä alkoi hevosista, joita käytetään myös kuntoutustoiminnassa. Kuvassa Eveliinan kanssa Vili-poni. Kuva: Pentti VänskäHevostoiminta on alun jälkeen vähentynyt. Valikoimaa on pitänyt karsia oman jaksamisen ylläpitämiseksi, Eveliina kertoo.
Nykyisin tila tarjoaa pääasiassa green care -palveluja erityistä tukea tarvitseville asiakkaille joko hevosten tai muiden eläinten avustuksella. Perhe toimii myös sijaisperheenä ja tarjoaa lyhytaikaista perhehoitoa sitä tarvitseville lapsille ja nuorille.
”Maatilaympäristö antaa lapsille ja nuorille paljon. Täällä saa osallistua. Osallisuus on monelle hyvin merkityksellistä. Eläinten kanssa ei hirveästi kaiveta puhelimia esiin, vaan keskitytään hetkeen”, Eveliina sanoo.
Tomi myös kouluttaa koiria sekä aloitti vähän aikaa sitten riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana.
Tilan toimintaa ideoidaan jatkuvasti. Pohdinnassa on välillä myös matkailupuolen lisääminen. Tällä hetkellä siihen ei kuitenkaan ole aikaa eikä innostusta.
”Mietimme paljon, onko johonkin asiaan panostaminen oikeasti sen arvoista, että rahaa tulisi joku tonni enemmän. Emme myöskään ole halunneet ottaa isoja lainoja.”
”Maatilaympäristö antaa lapsille ja nuorille paljon. Eläinten kanssa ei hirveästi kaiveta puhelimia esiin, vaan keskitytään hetkeen.” Eveliina Mönkkönen
Välillä Kehvonpellossa pidetään suosittuja lasten leiripäiviä. Syksyn lähiruokapäivän avoimet ovet kokosivat tilalle yli 200 asiakasta.
”Naapurit totesivat, ettei Tuppurinmäessa ole koskaan nähty niin paljon väkeä”, Tomi kertoo.
Hän arvelee, että etenkin mahdollisuus erilaisten eläinten kohtaamiseen houkuttaa vieralijoita. ”Se on nykyisin harvassa paikassa mahdollista.”
Pariskunta esittelee eläimiä mielellään, mutta on huomannut, että kaikki eivät ymmärrä tilan olevan samalla perheen koti.
”Ihan aina ei voi olla ovet auki. Pitää jäädä aikaa myös oman perheen kesken”, Mönkköset sanovat.
Ylämaankarja hoitaa myös perinnebiotooppeja. Kuva: Pentti VänskäEri vuodenajat ovat maatilalla asuessa saaneet uudenlaisen arvon.
”Syyssateella on monesti tavallaan ’pakko’ levätä ja rauhoittua”, Eveliina kertoo.
Hän toteaa, että työmäärän ei voi sanoa tilan oston myötä vähentyneen.
”Mutta töitä saa tehdä enimmäkseen ulkona ja voi itse vaikuttaa siihen, mitä tekee. Luonto, vapaus ja eläimet ovat parasta”, Eveliina listaa.
”Täällä saa olla vähän omassa kuplassa perusasioiden äärellä, vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaista”, Tomi lisää.
Kotieläintilan sitovuus sopii pariskunnalle. Tilaan kuuluva rantasauna antaa mahdollisuuden arjen irtiottoihin.
”Ehkä viihdymme kotona liiankin hyvin. Viikon lomalla Lapissa tuli jo ikävä eläimiä”, Eveliina tunnustaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
