Tukien kohdentumisen pitää olla kestävää

Kuva: Timo Filpus

Pinta-aloihin perustuvien peltotukien haku alkaa jo lähiviikkoina. Mikäli kevät etenee tämänhetkistä vauhtia, ainakin eteläisessä Suomessa ollaan kylvötöissä viimeistään samoihin aikoihin. Vaikka kylvöt ovat käytännön työtä pellolla ja tukihakemus taas täytetään kirjoituspöydän ääressä, ne ovat tänä vuonna entistäkin enemmän kytköksissä toisiinsa. Se, mitä pellolla tehdään, vaikuttaa väistämättä siihen, mistä loppuvuoden ja ensi kevään aikana tukia ja korvauksia maksetaan. Moni viljelijä on kuitenkin edelleen hyvin epätietoinen siitä, mitä tänä vuonna ensi kertaa haettavien tukien ja korvausten ehdot häneltä edellyttävät.

Vaikka puhtaasti tuotantosidonnaisten tukien osuus pysyy aiempiin vuosiin verrattuna suunnilleen ennallaan, yhä pienempi osa tuista maksetaan enää puhtaasti pinta-alan mukaisena tulotukena eli luonnonhaittakorvauksena sekä perustulotukena ja uutena uudelleenjakotukena. Ympäristötoimia edellyttävien tukien ja korvausten osuus taas on kasvanut uuden ekojärjestelmätuen myötä. Samalla moni aiemmin vapaaehtoisen ympäristökorvauksen ehtona olleista vaatimuksista ja toimenpiteistä on siirtynyt osaksi kaikille pakollisia ehdollisuuden vaatimuksia, joista korvausta ei makseta lainkaan.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan vihreän arkkitehtuurin luonteeseen kuuluvat oleellisena osana erilaiset viljelytoiminnan ulkopuolella olevat alat, kuten monimuotoisuusalat ja suojakaistat sekä lukuisat erilaiset nurmitoimenpidelohkot. Valtaosalta uusmaalaisista, varsinaissuomalaisista ja ahvenanmaalaisista tiloista vaaditaan lisäksi, että vähintään neljä prosenttia tilan peltoalasta on tuottamattoman alan kesantoa, jolla ei saa tuottaa maataloustuotteita.

Näillä viljelyn ulkopuolisilla aloilla on tärkeä merkitys maatalousluonnon monimuotoisuuden ja tuotannon kestävyyden kannalta, mutta viljelijälle ne merkitsevät myyntitulojen menetystä.

On selvää, että muun yhteiskunnan tavoin myös maatalouden on vastattava lisääntyviin ympäristövaatimuksiin. Samalla on välttämätöntä huolehtia siitä, että ympäristökestävyyden ohella huolehditaan myös muista kestävyyden osa-alueista eli sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Vaatimukset ympäristöystävällisestä tuotannosta ovat sanahelinää, jos kotimainen tuotanto kannattavuussyistä vähenee ja sen korvaa tuonti väljempien vaatimusten alueilta.

Samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että aktiivisessa viljelyssä ja tuotannon ulkopuolella olevien alojen suhde pysyy järkevänä. Tuotantoonsa investoineet tilat eivät eivät saa ajautua tilanteeseen, jossa maataloustoiminnan ulkopuolella olevan alan kasvu alkaa rajoittaa niiden toimintamahdollisuuksia.

Itse tukien ohella tänä vuonna uudistuvat myös tukien hakeminen ja valvonta. Iso osa aiemmasta sanktioivasta valvonnasta korvataan tästä vuodesta lähtien satelliittiseurannalla, joka mahdollistaa havaittujen todellistenkin virheiden korjaamisen sen sijaan, että niistä entiseen tapaan koituisi automaattisia seuraamuksia. Viljelijät voivat myös itse oma-aloitteisesti muuttaa tekemäänsä tukihakemusta pitkälle syksyyn.

Nämä uudistukset ovat tukijärjestelmän oikeudenmukaisuuden kannalta kaikin tavoin tervetulleita. Ensimmäisten EU-vuosien tilanteet, joissa yhden rastin puuttuminen tukihakemuksesta saattoi pahimmillaan johtaa maksettujen tukien takaisinperintään useiden vuosien ajalta, olivat kohtuuttomuudessaan omaa luokkaansa ja oikeusvaltionäkökulmasta täysin kestämättömiä. Nämä ajat ja käytännöt ovat nyt onneksi historiaa.