Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • ”Pinta-alatukien saaminen ei kannusta vuokraamaan tai myymään peltoja" – peltojen kiinteistörakenteessa monia kipukohtia

    Projektipäällikkö Hannu Tölli kuvailee maa- ja metsätalousministeriön Isolohko on voimaa -projektia erilaisten toimenpiteiden koriksi.
    Konekannan tehokkuus on tuplaantunut 30 vuodessa, mutta lohkokoko kasvanut samana aikana vain muutamia prosentteja. Pienet, hajallaan olevat lohkot rajoittavat kilpailukykyä ja taloudellisuutta.
    Konekannan tehokkuus on tuplaantunut 30 vuodessa, mutta lohkokoko kasvanut samana aikana vain muutamia prosentteja. Pienet, hajallaan olevat lohkot rajoittavat kilpailukykyä ja taloudellisuutta. Kuva: Timo Filpus

    Nykyinen hallitus käynnisti alkuvuodesta Isolohko on voimaa -nimisen peltorakenteen kehittämisohjelman. Sen tavoitteena on etsiä keinoja maatilojen kiinteistörakenteen parantamiseen, lohkokokojen kasvattamiseen ja edelleen lohkojen välimatkan lyhentämiseen.

    Hankkeen nimessä ei suinkaan ole kirjoitusvirhettä, vaikka ”iso lohko” onkin kirjoitettu nimessä yhteen.

    Projektin nimi juontaa 1970-luvun amerikkalaisiin bensa-autoihin. Moottorivalmistajat jaottelivat koneet isolohkoisiin tai pienilohkoisiin. Raja kulkee jossain kuuden ja seitsemän litran välillä.

    Myös pelloilla iso lohko on voimaa, sanoo projektin vetäjä, maa- ja metsätalousministeriön projektipäällikkö Hannu Tölli.

    Projektin juuret ovat Reijo Karhisen raportissa, josta se siirtyi hallitusohjelmaan.

    Vaikka hankkeen tavoitteet ovat selkeät, itse työ sen eteen ei ole Töllin mukaan helppo.

    ”Kiinteistörakenne ja omistus on jäykkä systeemi. Toisaalta on hyvä, että näin on, jolloin perustuslaillinen maanomistus on turvattu.”

    Tölli ei pysty vielä tässä projektin vaiheessa avaamaan mahdollisia toimenpide-ehdotuksia, mutta kiinteistörakenteeseen liittyviä kipukohtia on jo löydetty.

    ”Yksi ongelma on, että Suomessa pellon vuokrahinta on eurooppalaisittain korkea. Hinta on vääristynyt, koska meillä keskisadot ovat eteläisempää Eurooppaa heikompia luontaisen ilmaston ja maantieteen takia.”

    Korkea hinta johtuu Töllin mukaan pinta-alatuista. Tuet on EU:n periaatteen mukaan sidottu pinta-alaan, ei tuotantoon.

    ”Pinta-alatukien saaminen ei kannusta vuokraamaan tai myymään peltoja, vaikka alueella olisi niistä kiinnostuneita aktiiviviljelijöitä.”

    Toinen ongelma on pieni lohkokoko.

    ”Syyt pieniin lohkoihin löytyvät historiasta, torppari­laitoksista ja sen vapautumisesta. Toisen maailmansodan jälkeinen asutustoiminta oli hyvä ratkaisu siihen aikaan, mutta kannamme sen taakkaa edelleen”, Tölli taustoittaa.

    ”Konekannan tehokkuus on 30 vuodessa tuplaantunut, mutta lohkokoko on kasvanut vain muutamia prosentteja.”

    Varsinkin vuokrapeltojen lohkokoko on todella pieni.

    Kiinteistörakenteen kehitystä jarruttavat lyhyet vuokrasopimukset. Peltoihin ei haluta investoida eikä tehdä perus­parannuksia, jos vuokrasopimus on tehty vain muutamaksi vuodeksi kerrallaan.

    Kolmas ongelma liittyy hajallaan oleviin lohkoihin. Isot, tehokkaat ja nykyaikaiset koneet ja urakointi ovat lisääntyneet, mutta kiinteistörakenne on kilpailukykyä ja taloudellisuutta rajoittava tekijä.

    ”Yksittäisellä tilalla voi olla sopiva konekanta, jolla pärjää. Jos kuitenkin puhutaan isoista, tehokkaista tiloista, jotka tuottavat paljon ruokaa markkinoille ja kilpailevat suoraan teollisuuden kautta ympäri maailmaa tulevan ruuan kanssa markettien hyllyllä, pitäisi tuotannon olla kilpailukykyistä.”

    Töllin mukaan kotimaisuutta arvostetaan ja siitä maksetaan, mutta kotimaisen ruuan hinta ei voi eriytyä tuontiruuan hinnasta. Jossain menee kriittinen raja.

    Hajallaan oleviin lohkoihin liittyvät myös ympäristöasiat, vesistöt ja kasvihuonekaasupäästöt.

    ”Energiaa kuluu lohkojen välillä liikkumiseen. Tuotantopanokset tulevat järkevän mallisilla lohkoilla tehokkaammin käyttöön, kun päällekkäisajoa ei tule”, Tölli luettelee.

    Tölli kuvailee meneillään olevaa projektia koriksi, johon kerätään toimenpide-ehdotuksia.

    Kiinteistörakennetta saataisiin luonnollisesti parannettua tilusjärjestelyillä. Niitä suunnataan Töllin mukaan alueille, joilla yhdellä toimella saadaan parhaat tulokset aikaan: alueille, joilla viljely­toiminta on aktiivista, lohkojen keskikoko kasvaa ja matkat lyhenevät eniten.

    Isolohko on voimaa -projektin tarkoituksena on hakea myös muita vaihtoehtoja tilusjärjestelyiden rinnalle.

    ”Projektin alla selvitetään kiinteistökauppoja ja vuokrauksen sääntelyä ja tutkitaan, olisiko mahdollista tai tarkoituksenmukaista säännellä enemmän vai vähemmän.”

    ”Teoriassa yksi vaihtoehto olisi määrätä pidempiä vuokrasopimuksia, mutta se on hankalaa, koska siinä puututtaisiin kahdenväliseen sopimusvapauteen.”

    Tarkastelussa on myös se, minkälainen lohkokoko olisi tarpeellinen tulevaisuuden teknologialle.

    ”Esimerkiksi tilusjärjestelyn vaikutukset eivät ole vain kertaluontoisia vaan palvelevat vielä 20–50 vuoden päästäkin. Muutoksia ei siis välttämättä kannata tehdä tämän päivän konekannan mukaan.”

    Projektiin vaikuttavat nyt pinnalla olevat ilmasto- ja ympäristöasiat.

    ”Kiinteistöjen parannushankkeissa ja tukipolitiikassa ne on otettava huomioon. Heikkotuottoisempia maita voidaan ohjata sellaiseen käyttöön, joka on ympäristön kannalta edullisempaa ja tuottaisivat muita arvoja, kuten luonnon monimuotoisuutta. Hyvät pellot käytetään ruuan ja rehun tuotantoon.”

    Maa- ja metsätalousministeriöllä ja maaseutuverkostolla on yhteinen osasto KoneAgriassa.