Yhteysaluksen aikataulu rytmittää elämää saaressa
Maitoa tuottavien Sonja Ek-Johanssonin, Andreas Johanssonin ja Kalle-pojan sekä Andreaksen isä Åke Johanssonin lisäksi Heisalassa on 11 muuta vakituista asukasta. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoPARAINEN (MT)
Laulun sanoin saaressa on aina sunnuntai. Maitotilalla arki on kuitenkin arkea silloinkin, ja ympäröivä meri antaa elämään oman lisämausteensa.
”Pääsette meille esimerkiksi 8.15 tai 11.45”, maidontuottaja Andreas Johansson ilmoittaa, kun tiedustelen vierailua tilalle.
”Aikataulu varmistuu vielä lähempänä”, hän lisää.
Kyse ei ole miehen pikkutarkkuudesta, vaan Paraisten Heisalan saareen kulkevan yhteisaluksen aikataulusta.
Epävarmuus johtuu siitä, että vierailu osuu kevääseen, mahdolliseen kelirikkoaikaan. Silloin voi olla, että saareen ei pääse veneellä eikä jäätä pitkin.
Tänä vuonna jäät kuitenkin sulivat nopeasti, joten lautta kulki aikataulussa melkein koko ajan. Pahimmillaan kelirikkoa voi kestää kuukauden.
Noin 600 hehtaarin Heisalassa on 15 vakituista asukasta. Johanssonien kolmehenkinen perhe ja naapurissa asuvat Andreaksen vanhemmat muodostavat väestöstä kolmanneksen.
Vakituisesti mantereen puolella työssä käyviä asukkaita on yksi. Lisäksi Johanssonien naapurissa käy mantereella asuva työntekijä.
Johanssonit työllistää 60 lehmän lypsykarja.
Sen pito saaressa sujuu pääasiassa siinä missä muuallakin. Mitä nyt lehmillä on oma hiekkaranta.
”Siinä pysyvät sorkat hyvässä kunnossa”, isäntä kertoo. ”Ja on meillä tuolla sauna, jonka rantaan lehmät eivät pääse.”
Saaressa maidon tuottamisen erityispiirteet liittyvät lähinnä kulkuyhteyksiin.
Andreas tekee rehua kaikkiaan neljällä saarella ja lisäksi mantereella. Matkat kaluston kanssa taittuvat yhteysaluksella.
Samalla aluksella saareen tulevat myös rehu- ja teurasautot sekä maitoauto, joka käy joka toinen päivä.
Reitti on toiminut varmasti, mutta tänä keväänä yksi maitoauton käynti jäi väliin, koska saaren laituri sortui. Tällaisen ja sään aiheuttaminen ongelmien varalta Johanssoneilla on maitohuoneessa lisätankki.
”Selvisimme tauon ilman suurempia ongelmia.”
Kuten kaikki, myös posti tulee lautalla. Itella huolehtii kuljetuksen rantaan, mutta postin jako on Johanssonien vastuulla.
Saaressa on elettävä tiiviisti yhteysaluksen aikataulujen mukaan.
Kauppareissu Paraisten keskustaan mantereen puolelle vie aina vähintään pari tuntia, vaikka matka ei ole pitkä: pari meripeninkulmaa ja reilut kymmenen kilometriä. Yksi meripeninkulma on 1 852 metriä, eli saari sijaitsee runsaan kolmen kilometrin päässä mantereesta.
”Kaupassa käydään noin kerran viikossa”, Sonja Ek-Johansson sanoo.
Viimeinen vuoro mantereelta Heisalaan tulee illalla jo ennen puolta seitsemää, joten iltamenot vaativat usein järjestelyjä.
Kesällä matka taittuu nopeasti omalla veneellä.
Talvella liikkumiseen käytetään välillä naapurin ilmatyynyalusta tai omaa mönkijää, jolla mantereelle pääsee ajamalla ensin naapurisaareen Sorpoon.
Vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten ajatukset kulkuyhteyksistä eivät aina kohtaa.
”Mökkiläiset toivoisivat kesälle lisää vuoroja. Meille taas on tärkeintä jatkuva toimintavarmuus.”
Sähkö- ja puhelinkatkoihin on saaressa varauduttava hyvin.
”Kun yhteydet katkeavat, täällä voi tulla aika orpo olo”, isäntä myöntää.
Toissavuotisen Tapani-myrskyn yhteydessä saari oli ilman sähköä kolme päivää. Navettaan ja muualle saatiin silloin tarvittava virta traktorin pyörittämällä aggregaatilla.
Traktorin avulla saatiin ladattua virtaa myös puhelinkeskukseen, jotta yhteys saaren ulkopuolelle saatiin toimimaan.
”Täällä on vielä paljon lankapuhelimia, varmuuden vuoksi”, Sonja kertoo.
Nettiyhteys toimii hyvin paikallisen puhelinyhtiön ansiosta. Myös eläinlääkäri ja ambulanssi on aina tarvittaessa saatu paikalle.
Saariympäristö asettaa rajat maatalouden laajentamiselle. Siirtymiset rehukaluston kanssa vievät paljon työaikaa, eikä tilaa ole Johanssonien mukaan järkevä enää juuri laajentaa.
”Täällä täytyy erikoistua.”
Lähiaikojen projektina onkin matkailun aloittaminen saaren vanhassa koulurakennuksessa, jonka pariskunta osti viime vuonna.
”Täällä voisi viettää rauhallista lomaa ja osallistua halutessaan vaikka joihinkin maitotilan töihin”, Sonja suunnittelee.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
