Tämä muotisana koskee myös viljelijöitä: Kaikki tarvitsevat resilienssiä – mutta muilla toimijoilla on myös vastuunsa
Lohdullista on, että riskejä ja kriisejä voidaan ennakoida, tunnistaa ja hallita ja niihin voidaan varautua.Maailmanlaajuiset tapahtumat ja riskit ja kriisit tuntuvat nyt arjessamme. Korona oli herätys. Venäjän hyökkäys oli shokki. Säiden ääri-ilmiöt huolettavat. Kyberuhatkin voivat tulla vastaan. Energiakriisi on nyt läsnä. Pakolaiskriisi on meneillään.
Monet riskit ja kriisit linkittyvät. Venäjän hyökkäyssota luo energiakriisiä, ruokakriisiä maailmalle ja pakolaiskriisiäkin.
Talouskriisi taas voi olla seurausta muiden riskien toteutumisesta.
Riskejä eli odottamattomien haitallisten asioiden uhkia on aina ollut. Ne kuuluvat ihmisten elämään, yritystoimintaan ja valtioiden toimintaan.
Riskit ovat aina kuuluneet myös maatalouteen. Nyt riskit ja kriisit ovat erityisesti myös viljelijän arjessa ja viljelijän talouden ongelmina. Ruokaturva liittyy meidän kaikkien pärjäämiseen. Siksikin viljelijän on niin tärkeää pärjätä.
Lohdullista on, että riskejä ja kriisejä voidaan ennakoida, tunnistaa ja hallita ja niihin voidaan varautua. Niistä voidaan ja pitää myös oppia.
Yritykset miettivät tulevaisuutta ja yrittävät lukea tulevaisuutta. Maatalousyrittäjän työssä ja kannattavuusongelmissa on pakko miettiä. Riskeistä voidaan tehdä skenaarioita ja kehityskuluja. Näistä kehityskuluista voidaan tehdä niin sanottuja swot-analyysejä eli miettiä omia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Kyse on siitä, miten vahvistaa heikkouksia, hyödyntää vahvuuksia, torjua uhkia ja nähdä mahdollisuuksia ja miten varautua paremmin.
Ajan muotisana on resilienssi. Sillä tarkoitetaan sopeutumiskykyä kriiseihin ja iskunsietokykyä. Resilienssi on myös sitkoa ja sisua. Miten minä jaksan?
Viljelijän pärjäämisen kannalta on myös iso kysymys se, miten markkinat toimivat ja kustannukset kehittyvät ja miten kotimaiset säädökset ja EU-säädökset sääntelevät toimintaa. Muilla toimijoilla on myös vastuunsa.
Oman sitkon eli resilienssin miettiminen ja vahvistaminen ei välttämättä vaadi isoja ponnisteluja. Oma yksinkertainenkin resilienssisuunnitelma voi rauhoittaa mieltä, tuoda mahdollisuuksia ja on hyvää varautumista.
Aina on toivoa paremmasta. Sitko eli resilienssi ja sen parantaminen auttaa myös viljelijää jaksamaan eteenpäin.
Olavi Ala-Nissilä
Senior Advisor
entinen Euroopan Tilintarkastustuomioistuimen jäsen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







