Luomulisä antaa tilaa hengittää tiukassa tilanteessa

Lehmät viihtyvät 26 hehtaarin laitumilla niin hyvin, ettei niitä tahdo saada talveksi takaisin navettaan. Kuva: Markku Pulkkinen

50 lehmää lypsetään käytettynä ostetulla lypsyasemalla. Työ vie noin 1,5 tuntia. Kuva: Markku Pulkkinen

Aino ja Mikael Wathén ovat tyytyväisiä valintaansa tuottaa luomumaitoa. Laiduntaminen ja eläinten hyvinvointi ovat molemmille tärkeitä. Kuva: Markku Pulkkinen

Toukolan tilalla Hausjärvellä on säpinäpäivä. Ekaluokkalainen on juuri palannut koulusta ja säilörehun paalaajaa odotetaan hetkellä millä hyvänsä.

Lehmät käyskentelevät laitumella rauhalliseen tyyliinsä, kunnes bordercollie Kurttu saa luvan noutaa lauman lypsylle. Tilalla kiinnitetään erityistä huomiota laiduntamiseen.

Laiduntaminen on erittäin tärkeää eläinten hyvinvoinnin kannalta. Laidunnus ja ympäri vuoden käytössä oleva jaloittelutarha antavat naudoille mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen, Aino Wathén perustelee.

Tilan 80 hehtaarin viljelyalasta 26 hehtaaria on laitumena.

"Olemme valinneet nurmilajit niin, että syötävää riittää pitkälle syksyyn. Syksyn tullen lehmiä onkin vaikea suostutella takaisin sisätiloihin. Ne viihtyvät ulkona niin hyvin."

Wathénit kylvävät myös yksivuotisia laidunnurmia, jotka sisältävät raiheinää, virnaa ja vihantaviljana kauraa tai ohraa. Eläimet pääsevät laiduntamaan niitä heinäkuun alussa ja hiehoille syötävää riittää usein vielä marraskuussakin.

"Yksivuotiset nurmet tasaavat ja helpottavat laiduntamista. Navetan ympärillä on 40 hehtaaria sopivaa laidunalaa, joten kierto ja laidunten uusiminen on helppo järjestää."

Monivuotisille laitumille kylvetään seoksena timoteita, nurminataa, englanninraiheinää, valko- ja alsikeapilaa, rehumailasta ja keltamaitetta.

Riittävän monipuolinen seos varmistaa rehun riittävyyden sääoloista riippumatta. Keltamaite on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Se on hernekasvi ja sitoo typpeä ilmasta, Aino kertoo.

Laitumilla käytetään timoteilajikkeena pääosin Nuuttia ja säilörehunurmilla Tuurea. Säilörehunurmissa kasvaa lisäksi 2–3 puna-apilalajiketta, nurminataa, englanninraiheinää, rainataa, sinimailasta ja rehumailasta. Säilörehunurmi uusitaan yleensä neljän vuoden välein.

Säilörehun syönti-indeksiin eli maittavuuteen Wathénit ovat tyytyväisiä, sillä arvo on 120:n paikkeilla. Niin maittavaan rehuun yltää alle kymmenes kaikista maitotiloista. Menneen kesän säilörehusatokin näyttää määrältään ja laadultaan hyvältä.

Lähes kaiken luomurehuviljan tila ostaa lähiseudun maatiloilta, samoin härkäpavun. Rypsipuriste tulee teollisuudesta, mutta sekin melko läheltä. Tilan omilla pelloilla kasvaa kymmenen hehtaaria kauraa nurmen perustamisen suojaviljana.

Säilörehunurmen Wathénit niittävät lainakoneella itse ja paalaamisen hoitaa pitkäaikainen yhteistyökumppani.

Säilörehu jaetaan ruokintapöydälle paalileikkurilla. Itse jauhettu ja sekoitettu vilja-härkäpapu-seos tarjoillaan rypsipuristeella höystettynä kahden kioskin kautta.

Luomutilan 50 lehmän keskituotos on noin 8 000 kiloa vuodessa. Valkuaista on noin 3,5 ja rasvaa noin 4,5 prosenttia. Lehmistä 90 prosenttia on ayrshire-rotua, loput länsisuomenkarjaa.

Koska karjassamme on poikkeuksellisen paljon nuoria eläimiä, emme juuri nyt tavoittele keskituotoksen nousua, vaan nykyistä parempaa elinikäistuotosta. 2,5 keskipoikimakerrasta pitää päästä reilusti ylöspäin, Aino Wathén linjaa.

Toukolan tilalla on investoitu voimakkaasti viimeisen viiden vuoden aikana. Sukupolvenvaihdos tehtiin kuusi vuotta sitten. Vuonna 2012 valmistui hiehokasvattamo, jolloin pihattoon saatiin tilaa uusille lehmille. Vuotta myöhemmin valmistui rakennus kuuden paikan lypsyasemalle. Samassa rakennuksessa ovat tilat myös vasikoille.

"Vaikka maidon perushinta ja luomulisä ovat laskeneet investointien jälkeen, ei tilan talous ole kriisissä, sillä investointilaskelmat tehtiin nykyistäkin maidonhintaa alemmalla tasolla."

Luomumaidon valitsimme lähinnä tuotannon kannattavuuden takia. Olen kasvanut tällä tilalla ja nähnyt luomutuotannon muutkin hyvät puolet, Aino kertoo.

33-vuotiaan Ainon ja 36-vuotiaan Mikaelin elämä on melko vilkasta, sillä neljä 1–7-vuotiasta tytärtä vievät lähes kaiken työltä jäävän ajan.

Parhaillaan hoitovapaalla oleva Mikael pohtii hymyssä suin, että taitaa pikemminkin olla niin päin, että navettatyöt vievät pääosan siitä ajasta, mikä lastenhoidolta jää.

Pariskunta rytmittää navettatyöt siten, että Aino tekee yleensä aamuvuorot ja Mikael iltavuorot. Lisäksi tilalla on noin puolen vuoden ajan kesätyöntekijä.

– Olemme ottaneet tavaksi järjestää pari kertaa vuodessa yrityksen johtoryhmän kokouksen. Viemme lapset päiväksi isovanhemmille ja keskustelemme kahdestaan pidemmän ajan suunnitelmista. Muuten suunnittelu jää helposti arjen jalkoihin, Mikael tarinoi.