Sieviläisellä maitotilalla tiedetään mitä on muutoksen kanssa eläminen – ”Tuntuu, että tällä alalla tehdään paljon asioita samalla kaavalla kuin on totuttu ennenkin tekemään”

Juho ja Reija Madetoja ovat tyytyväisiä päätökseensä ryhtyä maitotilallisiksi. Perhe on viihtynyt hyvin Sievin Kukonkylällä. Kuva: Hanna Perkkiö

Sievin Kukonkylällä sijaitsevalla Koivuojan tilalla elellään tavanomaisissa loppukesän tunnelmissa. Kauden toinen säilörehuerä on saatu korjattua sateiden välissä elokuun ensimmäisellä viikolla, ja nyt odotellaan puintien alkua.

Vuonna 2000 rakennetussa, pihatoksi muutetussa navetassa asustaa 60 lypsävää sekä toinen mokoma sonneja ja nuorkarjaa. Pelloilla kasvaa nurmea sekä ohran ja vehnän seosta, jota tuotetaan litisteviljaksi tilan tarpeisiin ja ulkopuolisillekin.

Viime vuosien ajan tilalla on toiminut rinnakkain kaksi maatilayritystä. Reija ja Juho Madetoja pyörittävät maitotilaa vuokralaisina, ja omistaja viljelee tilan peltoja.

Madetojat toteuttivat hieman alle kolmikymppisinä haaveensa omasta maatilasta. Kyseessä ei ollut hetken päähänpisto, vaan molemmilla ajatus oli kulkenut mukana jo Kärsämäellä vietetystä lapsuudesta saakka. Juho oli ollut naapurin lypsykarjatilalla apupoikana, ja Reijan isovanhemmilla oli oma lypsykarjatila.

”Meillä oli aina ollut kuitenkin sellainen käsitys, että maatilojen jatkajiksi ryhtyvät vain tilojen omat lapset”, Reija toteaa.

Reija oli kouluttautunut verhoilija-sisustajaksi ja työskennellyt rautakaupan myyjänä. Juho taas työskenteli ensihoitajana. Kaupunkielämä Oulussa ei tuntunut omalta, joten kumpikin alkoi kouluttautua työn ohessa maatalousalalle. Reija valmistui agrologiksi ja Juho maatalousyrittäjäksi.

Ajatus oman tilan ostamisesta vaihtui vuokraamiseen, kun sopiva paikka löytyi Sievistä Sirpa ja Jukka Koivuojan tilalta. Yhteistyötä ryhdyttiin rakentamaan, ja asiantuntijan laskelmien avulla varmistettiin tilan kannattavuus kahdelle yritykselle.

Madetojat ovat vuokranneet Koivuojilta tilan rakennukset sekä viisi hehtaaria maata, jotta yritys voidaan luokitella maatilaksi. Lehmät ovat Madetojien omistuksessa, samoin kaikki tilanhoitoon ja maidontuotantoon liittyvä kalusto ja työkoneet. Tilan 1990-luvulla rakennetusta päärakennuksesta tuli pariskunnan koti.

Reija ja Juho Madetoja toteavat ryhtyneensä tilanpitäjiksi suhteellisen lyhyellä kokemuksella verrattuna moniin samassa tilanteessa oleviin maatilan jatkajiin. Alkuaikoina apua on saatu niin ystäviltä kuin tilan omistajiltakin. Tärkeä rooli on myös eläinlääkärillä, jota konsultoidaan aina tarvittaessa.

”Ajatuksena on, että opetellaan tekemään itse mahdollisimman paljon asioita eläinten terveyden eteen”, Reija sanoo.

Silti kynnys neuvojen pyytämiseen on pidetty matalalla. Siihen molemmat ovat tottuneet jo aiemmissa ammateissaan.

”Ensihoidossa tottui jatkuvaan muutokseen. Siihen täytyy sopeutua myös maataloudessa. Tuntuu, että tällä alalla tehdään paljon asioita samalla kaavalla kuin on totuttu ennenkin tekemään. Maailman matkassa on kuitenkin elettävä tässäkin työssä”, Juho pohtii.

Aiemmin ensihoitajana työskennellyt Juho Madetoja on oppinut arvostamaan navetan päivärytmin tarjoamaa vapaa-aikaa, vaikka sesonkina kädet ovatkin täynnä työtä. Kuva: Hanna Perkkiö

Madetojat ovat päässeet toteuttamaan useita uudistuksia. Navettaan on hankittu kennoikkunat ja parsimatot, ja makuupaikkoja on lisätty. Pari vuotta sitten hankittiin käytetty lypsyrobotti helpottamaan työtaakkaa.

Nyt kymmenen vuoden vuokra-aika on puolivälissä, ja tulevaisuuden valintoja on pian tehtävä. Puntarissa ovat vaihtoehdot nykymallin jatkamisesta tilan ostamiseen tai homman lopettamiseen.

Vuonna 2018 maailma näytti hyvin toisenlaiselta kuin nyt, eikä kukaan osaa sanoa, millainen se on viiden vuoden päästä. Oman työn merkitys on kuitenkin kirkkaana mielessä.

”Kotimaisen ruoantuotannon tärkeys on aiemminkin ollut selvää, mutta nyt se on vahvistunut entisestään”, Juho toteaa.

Halu jatkaa on vahva, sillä kuluneet vuodet ovat tuoneet Madetojille sen mitä he toivoivatkin: mahdollisuuden tehdä töitä kotona ja elää oman tyylistä elämää maaseudulla.

Perhekin on kasvanut, ja nyt vuoden ikäinen Lotta tarkkailee jo tottuneesti eläinten touhuja. Juho toteaa, että tyttären syntymä laittoi omatkin elämänarvot uusiksi.

”Nyt tulee punnittua tarkkaan kaikkea ylimääräistä, mikä on pois omasta vapaa-ajasta. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa, ja se on nyt mahdollista, kun työpaikka on kotona.”

Lue lisää:

Vuokratilan farmari löysi omat vahvuutensa – ”Kun tila pyörii yhden naisen ja traktorin varassa, työssä on pakko olla monitaituri”

Näin ilmajokelaisella tilalla on hoidettu varautumisvalmius kuntoon – ”Tietosuojan vuoksi navetan tietokoneilla ei surffata netissä”