Tuotantosopimusten yksipuolisuus kiukuttaa karjankasvattajia: "Viljelijät ovat Suomen hyväksikäytetyin ammattikunta – aina ei edes ilmoiteta, vaan maksetaan vain vähemmän"

Maatalouden sopimuskäytännöt kaipaavat tuuletusta niin, että viljelijäkin saa sanavaltaa, Sami Yli-Rahnasto ja Antti Ketola toteavat. 

Viljelijän osa on karu entistä tiiviimmäksi viritetyssä sopimustuotannossa. Sopimukset sitovat pahimmillaan tuottajan kädet vuosiksi eteenpäin. Alalle kaivataan nykyistä tasapuolisempaa yhteistyötä.

Kaksi tilanteeseen kyllästynyttä, luomumunia Pöytyällä tuottava Antti Ketola ja yhdistelmäsikalaa Kauhajoella hoitava Sami Yli-Rahnasto löysivät toisistaan hengenheimolaisuutta, ottivat yhteyttä MT:hen ja halusivat kertoa siitä. Kumpikin on vaihtanut tai vaihtamassa tuotteiden ostajaa.

Ketola kyllästyi entiseen sopimuskumppaniin Davaan, kun munien hintoja laskettiin etukäteen ilmoittamatta vuosi sitten paljon – niin paljon, että tuotanto muuttui kannattamattomaksi.

"Tappiota tuli omassa ja pojan kanaloissa sadantuhannen euron verran vuodessa. Ennen tasapainoiltiin nollatuloksen kanssa", Ketola kertoo ja toteaa käyneensä useita kertoja puhumassa pakkaamon johdolle asiasta, mutta mitään apua siitä ei ollut.

Tuottajajärjestössä sikatalouden edusmiehenä toimiva Yli-Rahnasto sai lähtöpassit Snellmanilta toukokuussa, kun tulkitsi lihatalon linjausta tiedottamisesta pohjalaisen suoraviivaisesti: "Turpa kiinni ja tuottakaa!".

Tuotantosopimus irtisanottiin kuukauden päästä.

Ketola vaihtoi sopimuskumppania ja Yli-Rahnastokin uskoo, että uusi teuraiden vastaanottaja löytyy ennen syksyä, kun toukokuinen tuotantosopimuksen irtisanominen astuu voimaan. "Sikojenpitoa en ole ajatellut lopettaa."

Ketolan mukaan munantuotannossa tuotantosopimukset ovat jopa kahden tuotantokauden mittaisia, mikä voi tarkoittaa liki kolmea vuotta. Sopimuksissa on tuntuvat sanktiot sen varalta, jos sopimus halutaan purkaa tätä nopeammin. "Siihen myös vedotaan."

Snellmanin uusimmissa sopimuksissa irtisanomisaika on puolitoista vuotta, mikä on järkyttävän pitkä aika, Yli-Rahnasto miettii.

"MTK on ottanut asiaan kantaa oman jupakkani jälkeen", Yli-Rahnasto kiittelee.

Mitä pitäisi tehdä?

Yli-Rahnasto ei odota liikoja sen suhteen, että parannuksia saataisiin. Tuottajan asema on ollut heikko jo kauan.

"Ei EU:ta kiinnosta, miten tuottaja voi. Keskeistä on, että kuluttajasta pidetään huolta ja ruoka on halpaa ja hyvää. Tuottaja on ruokaketjun toisessa ääripäässä, kauimpana kuluttajasta."

Yli-Rahnaston mielestä MTK:n, Sikayrittäjien, Maitoyrittäjien, Siipikarjaliiton ja muiden järjestöjen pitäisi yhdistää voimansa ja ryhtyä neuvottelemaan elintarviketeollisuuden kanssa sopimuksista, jotka sanelupolitiikan sijasta oikeasti tekisivät viljelijästä tasavertaisen neuvottelu- ja yhteistyökumppanin.

Asiassa pitäisi ottaa seuraava askel. Teollisuudessa on tälle vastustusta, mutta joskus näihinkin asioihin pitäisi saada muutosta. "Viljelijät ovat Suomen hyväksikäytetyin ammattikunta", Yli-Rahnasto sivaltaa.

Ketolan mielestä irtisanomisajoissa oppia voitaisiin ottaa työelämästä. Työntekijälle irtisanomisaika on paljon lyhempi kuin työnantajalle. Samoin voitaisiin toimia maataloudessa niin, että tuotantosopimuksissa tuottajan irtisanomisaika olisi lyhyempi.

Myös keskusteluyhteys saisi olla parempi ja niin, että tuottajia kuultaisiin heitä koskevissa asioissa. Työelämässä tapellaan sentin palkankorotuksista, kun tuottajalle vain ilmoitetaan, että hinta muuttuu.

"Aina ei edes ilmoiteta, vaan maksetaan vain vähemmän. Tuotantosopimuksissa puhutaan markkinahinnoista, mutta hinnan määrittelee yksipuolisesti ostaja", Ketola sanoo.