Raivatessa yhdistyvät hyöty ja huvi


Terä kuntoon ja töihin. Hanna Tiira on tyytyväinen, kun hankki kunnollisen raivaussahan ja varusteet heti alkuunsa. Saha on toiminut hyvin ja työ on mielekästä. Kuva: Markku Pulkkinen

Lehtipuut saavat kyytiä 20-vuotiaassa kuusikossa. Kuva: Markku Pulkkinen

Heinolassa metsää omistavalla Hanna Tiiralla on meneillään kuuden hehtaarin laajuinen nuoren metsän hoitourakka. Lehtipuut ja hirvien vikuuttamat männyt saavat lähtöpassit 15–20 vuotta vanhasta kuusikosta. Muutama päivä kesälomasta kuluu metsässä. Iloinen ilme kertoo, että työ on mielekästä.

– Tässä saa aikaan jotain konkreettista ja näkyvää. Se palkitsee. Viihdyn hyvin metsässä ja ihailen luonnon arkkitehtuuria. Tämä on hyvää vastapainoa toimistotyölle, arkisin asemakaavasuunnittelijana Vantaalla työskentelevä Tiira kuvailee.

– Kesä ja syksy ovat sopivaa aikaa raivaamiseen. Käyn metsätöissä keskimäärin kerran kuukaudessa. Viime syksynä kävin useamminkin ja jatkoin raivaamista jouluviikolle saakka.


Tiirasta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoksen myötä pari vuotta sitten. Hän hurahti 25 hehtaarin metsäpalstan myötä metsänhoitoon kunnolla ja on käynyt monta metsäalan kurssia, myös raivaussahan käyttökoulutuksen. Sahan pyörittely sujuukin tottuneesti. Terän teroittaminen onnistuu myös, mutta terän harittamisessa on kuulemma vielä hieman hiomista.

Tiira sai viime vuonna nuoren metsän hoitotyöhönsä Kemera-tuen. Työ on saatava valmiiksi kuluvan vuoden loppuun mennessä. Jäljellä on vielä noin 1,5 hehtaarin urakka.

Tiira tekee tiivistä yhteistyötä metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Muun muassa erirakenteisen metsän kasvatus kiinnostaa. Myös viime vuonna tehty puukauppa hoitui yhdistyksen kautta. Tukit kulkeutuvat viiden kilometrin päässä palstalta sijaitsevan Versowoodin sahan tuotantolinjalle.


Kovin paljon huonoa Tiiran on vaikea raivaustöistä löytää, vaikka haastatteluhetkellä hyttyset inisevät ympärillä.

– Rikkoohan sahan pärinä toki luonnon rauhan. Ja joskus tulee ahnehdittua vähän liikaa, kun työ vie tekijäänsä. Kun kulkee saha olkapäillä ja turvasaappaat jalassa viisi tuntia eikä malta pitää taukoja ja juoda kunnolla, niin on illalla aika poikki, hän hymyilee.

– Amatöörin kannattaa asettaa omat tavoitteet järkeviin mittoihin, jotta vapaa-aikaa jää muuhunkin. Raivaaminen vie yllättävän paljon aikaa, etenkin, jos työmaa ei ole aivan kotiovella. Itselläni matkaa palstalle kertyy reilut sata kilometriä.