Nuori, korkeaan sänkeen niitetty ja reilusti lannoitettu nurmi parempi hiilensidonnan kannalta

Nurmen niittokorkeus on yhteydessä hiilitaseeseen. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen

Muun muassa nurmen niittokorkeuden, typpilannoituksen ja nurmien uusimisvälin on havaittu vaikuttavan nurmien hiilensidontaan kivennäismailla.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Perttu Virkajärvi esitteli hiilitasetutkimusten tuloksia Luken Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivässä keskiviikkona 19. elokuuta.

Niittokorkeuden vaikutusta mittaavissa kokeissa testattiin kesällä 2019 kahta eri korkeutta: 6 ja 12 senttimetriä.

Kun timotei-nurminata -nurmi niitettiin kaksitoistasenttiseksi, pellolta huomattiin vapautuvan vähemmän hiiltä niittojen jälkeen. Samalla nurmi sitoi enemmän hiiltä ja sen hiilitase kasvukauden aikana oli negatiivisempi kuin kuusisenttiseksi niitetyn nurmen.

Taustalla ovat Virkajärven mukaan esimerkiksi parempi jälkikasvu niiton jälkeen sekä peltoon jäävä runsaampi sänkimassa.

Tulosten perusteella nurmen niittokorkeuden lisääminen vaikuttaa lupaavalta tavalta lisätä nurmien hiilensidontaa.

"Tulokset olivat yllättäviä", Virkajärvi kuvailee.

Luken kokeissa on huomattu myös, että nurmien ikä vaikuttaa hiilensidontaan. Kesällä 2019 tehdyssä kokeessa verrattiin 1. ja 3. vuoden nurmia.

Nuorempi nurmi sitoi enemmän hiiltä verrattuna sitä vanhempaan nurmeen. Tämä johtui Virkajärven mukaan mahdollisesti siitä, että nuori nurmi panosti enemmän juurten kasvattamiseen kasvukauden aikana.

Typpilannoituksen vaikutusta testattiin puolestaan kolmella eri lannoitusmäärällä: 0, 150 ja 300 kilolla typpeä hehtaaria kohden.

Sekä 150 että 300 kiloa typpeä saaneet nurmet sitoivat lähes saman verran hiiltä, ja molemmat merkittävästi enemmän verrattuna lannoittamattomaan. Siksi niiden hiilitase oli negatiivisempi kuin lannoittamattomalla.

Virkajärvi kuitenkin kertoo, että 300 kiloa typpeä saanut nurmi tuotti suurimman sadon, mikä teki suurimmasta lannoitustasosta parhaan nurmien hiilitaseen kannalta.

"Pelkkä sidonta ei ole hyvä, pitää ottaa huomioon myös tuotannon määrä", Virkajärvi muistuttaa.

Virkajärvi muistutti kuitenkin, että tutkimuksista saadut tulokset ovat toistaiseksi olleet vaihtelevia. Tarkkoja lukuja hiilensidonnasta tai hiilitaseista ei voida siis vielä sanoa.

"Parin vuoden päästä osataan varmasti sanoa enemmän. Siihen asti kannattaa suhtautua rauhallisesti."

Tulokset voivat myös osoittautua erilaisiksi hiilijalanjälkeä laskettaessa. Hiilitase ei ota huomioon esimerkiksi lannoitteen valmistuksessa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä tai sadon laatua ja siten maitotuotosta, mutta hiilijalanjälki huomioi ne.

Lue lisää:

Suomalainen maidon ja naudanlihan tuotanto kestävällä pohjalla: tutkimus osoitti, että apilapohjainen nurmi sitoo tehokkaasti hiiltä

• Hiilitase on hiilen sidonnan ja hiilen päästöjen välinen suhde tietyllä aikavälillä. Kun tase on negatiivinen, peltoon sitoutuu enemmän hiiltä kuin mitä sieltä vapautuu.
• Hiilijalanjälki on tuotteen elinkaaren aikana syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen summa. Lasketaan esimerkiksi maito- tai lihakiloa kohden.