Viljavuustutkimus säästää pitkän pennin

Maanäytteestä tehty liuos kaadetaan suodattimeen. Näytteestä määritetään booripitoisuus. Kuva: Markku Vuorikari

Ympäristökorvaus edellyttää, että jokaiselta lohkolta tehdään viljavuustutkimus vähintään kerran viidessä vuodessa. Sitä ei kuitenkaan kannata mieltää vain tuen vaatimaksi pakoksi.

Eurofins Viljavuuspalvelun laboratoriopäällikkö Kalevi Koivunen kannustaa viljelijöitä suhteuttamaan viljavuustutkimuksen hinnan siihen taloudelliseen hyötyyn, jonka se parhaimmillaan voi tilalle tuottaa.

”Viljavuustutkimus kertoo, mikä on lohkon todellinen ravinnetarve. Sen avulla lannoitteita voidaan käyttää oikea määrä.”

Samoin kannattaa mieltää lanta-analyysi. Se kertoo, kuinka paljon tilalla on omasta takaa käytettävissä ravinteita.

Ympäristökorvauksen tavoin myös vanhan ohjelmakauden ympäristötuki edellytti siihen sitoutuneilta viljelijöiltä säännöllistä viljavuustutkimuksen teettämistä.

Lanta-analyysi puolestaan ei ole sidoksissa yksittäiseen tukeen tai korvaukseen. Vaatimus sen teettämiseen tulee nitraattiasetuksesta ja sen myötä täydentävistä ehdoista.

Siitä huolimatta, että viljavuustutkimuksen ja lanta-analyysin vaatimus on ollut tukijärjestelmissä jo kauan, niissä havaitaan vuodesta toiseen eniten puutteita valvonnoissa. Esimerkiksi vuonna 2014 viljavuustutkimus puuttui kokonaan tai osittain joka kolmannelta valvotulta tilalta.

Lue lisää keskiviikon Maaseudun Tulevaisuuden mukana tulleista Tukiohjeista.