Hännällinen sika voisi olla vientivaltti

Saparo on sian tärkein tapa kertoa, onko sillä kaikki hyvin. Kuva: Arkistokuva

Suomi on yksi harvoista maista, joissa sika kasvaa niin stressittömänä, ettei sen häntää tarvitse katkaista. Keski-Euroopan suurissa sikamaissa siat purevat toisiltaan hännät, ellei niitä typistetä.

Professori Anna Valros arvelee, että hännällinen sika voisi oikein tuotteistettuna olla Suomelle vientivaltti.

Valrosin vetämässä tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat ne keinot, jotka auttavat suomalaistuottajia pärjäämään ilman hännäntypistystä. Tietoa oli tarkoitus jakaa keskieurooppalaisille tuottajille.

Selkeää vastausta ei kuitenkaan löytynyt esimerkiksi ruokinnasta tai sikalaoloista. Selitys löytyykin todennäköisesti suomalaistuottajien asenteesta ja ammattitaidosta, Valroos toteaa.

Sikojen häntien typistäminen on EU-maista kiellettyä Suomessa ja Ruotsissa. Valtaosa kyselyyn vastanneista suomalaistuottajista ilmoitti, ettei typistäisi häntiä, vaikka se sallittaisiinkin.

Monissa Euroopan maissa sikojen hännät leikataan rutiininomaisesti. Esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa käsitellään lähes kaikki siat ja Tanskassakin suurin osa, Valros kertoo.

Toimenpide tehdään ilman puudutusta ja se on hyvin kivulias. On mahdollista, että typistys aiheuttaa myös kroonista kipua.

Valrosin mukaan typistetyissä hännissä on havaittu neuroomia eli sellaisia muutoksia hermostossa, jotka ihmisillä liittyvät amputoidun raajan pitkäaikaisiin kipuihin.

Monen tuottajan kokemuksen mukaan typistetyt siat reagoivat herkemmin muun muassa levyihin, joilla niitä ohjaillaan paikasta toiseen. Ne näyttäisivät pelkäävän kosketusta hännäntynkään.

Kyselyn mukaan suomalaiset tuottajat pitävät sian kipua ongelmana, mutta osan mielestä vielä suurempi ongelma on tärkeimmän hyvinvointimittarin katoaminen.

"Niin kauan kun sialla on ehjä ja ylhäällä oleva häntä, sen asioiden tiedetään olevan ainakin kohtuullisen hyvin", Valros kiteyttää.

Typistetyn sian hyvinvointia ei enää voi päätellä hännän asennosta. Silloin sen elinympäristössä oleville ongelmillekaan ei niin helposti huomata tehdä mitään.