Mystinen musta mehiläinen kukoistaa Kultarannassa: "Niissä on pohjoismaista luonnetta"

Laatikon katon avaaminen vaatii vähän enemmän vaivaa, sillä talvenkestävät mustat mehiläiset kittaavat raot huolellisesti, mehiläistarhaaja Pentti Pietilä kertoo. Yhdestä laatikosta tulee hunajaa noin 25 kiloa. Kuva: Kari Salonen

Presidentin kesäasunnolla surisee.

Tumma mehiläinen pujottelee puuhakkaana tuoksupuutarhassa hunajasalvioiden joukossa.

Puutarhalla on värikäs menneisyys. Lähes tyhjästä omaisuutensa luonut maanviljelysneuvos Alfred Kordelin osti Kultarannan vuonna 1906.

Mustat mehiläiset ovat historiallisessa ympäristössä kuin kotonaan: ne ovat Suomen ensimmäisiä tarhamehiläisiä.

Harvinaiset mehiläiset ovat tottuneet pohjoisiin oloihin. Ne sietävät talvia muita mehiläisrotuja paremmin, tietää mehiläistarhaaja Pentti Pietilä.

Mustien mehiläisten hunajaa annetaan toisinaan myös lahjaksi Kultarannan arvovieraille.

Musta mehiläinen on väritykseltään italialaista kesymehiläistä tummempi. Eroja on myös luonteessa. Kuva: Kari Salonen

Kultarannan kukkaloiston ulkopuolella muut mehiläisrodut ovat syrjäyttäneet sitkeän maatiaisen. 1960-luvulla musta mehiläinen oli jo vaarassa kadota.

Lajin pelastukseksi koituivat innokkaat harrastajat. Kultarantaan mustat mehiläiset toi mehiläistarhaaja Aimo Nurminen.

"Aimolle mehiläiset olivat ykkönen. Hunaja oli toisarvoista", Pentti toteaa. Niiden eteen 40 vuotta töitä tehnyt uranuurtaja menehtyi tapaturmaisesti vuodenvaihteessa.

Pietilä jatkaa Nurmisen perinnettä mustien mehiläisten parissa.

Pelkästään kannan pitäminen puhtaana vaatii työtä. Kuoriutuneet emot viedään pariutumislennolle Naantalin lounaisosissa sijaitsevaan Pakinaisten saareen.

Paikan on oltava syrjäinen, jotta eri rodut eivät vahingossa risteydy keskenään.

Ruotsissa mehiläiset viedään pariutumaan tunturialueelle, Pietilä kertoo.

Kultarannan kuuluisa muotopuutarha on aurinkoisena päivänä oikea pölyttäjien pitopöytä. Mehiläisten palveluja kaipaa Kultarannan yli 6 500 kesäkukkaa ja runsas valikoima ruusuja sekä hedelmäpuita. Kuva: Kari Salonen

Mustia mehiläisiä varjelee myös agronomi Nora Mäntysaari. "Jalostustiedettä lukiessa alkuperäisrodut alkoivat kiinnostaa", hän kertoo.

Mäntysaari olisi halunnut aloittaa niiden tarhauksen heti valmistuttuaan.

Mustia mehiläisiä oli kuitenkin vaikea löytää. Läheskään kaikille halukkaille ei riitä niiden pesiä.

Mäntysaari valikoitui lopulta yhdeksi Nurmisen kuolinpesän mehiläisten saajaksi.

Ostajaehdokkaita arvioitaessa pohdittiin, kellä olisi parhaat edellytykset suojelutyöhön.

"Kuusi vuotta jalostustieteen opintoja onneksi riitti. Olin tosi iloinen, että kävi tuuri."

Hänen tarhaamansa mustat mehiläiset asuvat Kuitian kartanon mailla Paraisilla.

Mustissa mehiläisissä on muutakin omintakeista kuin ulkonäkö.

Talvehtiva yhdyskunta on pienempi ja ne vaativat vähemmän ravintoa.

Keväällä kehitys on nopeaa ja keruutahti tarmokas. "Italialaisten mehiläisten päivä alkaa puolilta päivin, nämä ovat liikkeellä heti päivän valjettua", Pietilä virkkoo.

Musta mehiläinen on selkeästi erilainen kuin valtarodut, Mäntysaari allekirjoittaa.

"Iloinen yllätys on ollut, että se tuntuu tosi hyvin keräävän luonnonkasveista mettä. Olen saanut esimerkiksi voikukka- ja puolukkahunajaa."

Tutkimuksien mukaan mustat mehiläiset hyödyntävätkin tavallisia mehiläisiä enemmän hajanaisia mesilähteitä.

Mustat mehiläiset viihtyvät Kultarannan tuoksupuutarhassa. Kuvassa hunajasalviaa. Kuva: Kari Salonen

Mustat mehiläiset eroavat tavallisista mehiläisistä myös käytökseltään.

Luonteeltaan ne ovat aktiivisempia, Mäntysaari mainitsee. Italialaiset rakastavat ruokaa, ne ovat leppoisia ja lällyjä.

"Mustissa mehiläisissä on enemmän pohjoismaista luonnetta. Sanoisin, että ne ovat jonkin verran pistoherkempiä. Hoitotoimenpiteissä pitää olla itse tosi rauhallinen."

Osa käytöksestä on varsin omituista. Mustat mehiläiset muodostavat pallomaisen ryppään, kun kehää nostetaan pesästä.

Voi olla, että tapa liittyy niiden kylmänkestävyyteen.

Varmaksi sitä ei kuitenkaan tiedetä: mustissa mehiläisissä on mukana aimo annos mysteeriä.

Kiinnostavia kysymyksiä on esimerkiksi mustan mehiläisen puolustuskyky: voisivatko ne kipakampina olla vähemmän alttiita karhutuhoille?

Perimää on kartoitettu todella vähän, Mäntysaari kertoo.

"Toivotaan, että sieltä löytyisi geenipohjaa, jonka avulla voisi taistella mehiläisten tauteja ja muita uhkia vastaan. Jos tätä kevättä katson, mustat mehiläisyhdyskuntani kehittyivät keväällä kaikista parhaiten."

Mustan mehiläisen hunajaa saa syksyyn mennessä myös kaupoista. Mukana on useita tuottajia. Hunajan tuotto on suunniteltu käytettäväksi suojelutyöhön.

Oman hunajan brändääminen kannattaa, Mäntysaari uskoo. Pölyttäjien lisäksi alkuperäisrotuasiat ovat nyt paljon esillä.

"Monelle on ahaa-elämys, että mehiläisrotuja on erilaisia."

Rodusta riippumatta kaikilla mehiläisten ja muiden pölyttäjien työ on korvaamattoman arvokasta, Pietilä muistuttaa.

Välillä huomaakin, kuinka mehiläisiä arvostetaan aiempaa enemmän. Nykyisin viljelijät soittavat ja kertovat, kun he tekevät pelloillaan torjuntaa.

Silloin Pietilä laittaa pesien lentoluukut kiinni.

"Mehiläinen on pieni, mutta meidän kaikkien elämä on siitä kiinni."