Maatalouden kriisituen vähäinen hakijamäärä yllättää

Valtio varasi maa- ja vesiviljelytilojen kriisitukeen 95 miljoonaa euroa. Siitä kaksi kolmannesta oli tarkoitettu korkeista lannoitteiden hinnoista kärsineiden tilojen auttamiseen. Kuva: Timo Filpus

Valtaosa, yli kaksi kolmasosaa, siitä 95 miljoonasta eurosta on jäämässä käyttämättä, jonka edellinen hallitus päätti keväällä kohdentaa maatalouden ja vesiviljelyn kriisitukeen korkeista sähkön ja lannoitteiden hinnoista kärsiville tiloille. Valtiokonttorin mukaan tukia tullaan maksamaan alle 30 miljoonan euron edestä. Suomen yli 40 000:stä viljelijästä kriisitukihakemuksen teki alle kolmannes, 12 600.

Valtiokonttorin mukaan syytä vähäiseen hakijamäärään ei tiedetä. Ainakaan tiedottamisen määrästä ei liene kyse, sillä Valtiokonttori tiedotti hausta jo hyvissä ajoin etukäteen ja useaan kertaan myös hakuaikana. Asiasta kerrottiin useasti myös MT:n sivuilla.

Hakemus sinänsä oli yksinkertainen täyttää. Toisaalta monella yhtiö- tai yhtymämuotoisella tilalla tai kuolinpesällä hakemus on kenties jätetty tekemättä sen vaatiman valtuutuksen vuoksi: Tilan osallisten aiemmin antamat asiointi- ja tukihakuvaltuudet eivät riittäneet tuen hakemiseen. Hakemus oli mahdollista jättää vain valtuuttamalla hakemuksen täyttäjä sähköisesti Suomi.fi-palvelussa yritysrahoituksen hakuun ennen hakemuksen täyttämistä.

Jo haun aikana oli selvää myös se, että osa tukea hakeneista tulee saamaan hakemukseensa kielteisen päätöksen. Tiistaihin mennessä hylättyjen hakemusten osuus oli hieman yli 10 prosenttia. Haun alkuvaiheessa Valtiokonttori tiedotti, että suurin syy kielteisiin päätöksiin oli myöntämiselle asetetun vähimmäismäärän alittuminen: tukea ei saa, jos maksettava summa jää alle 500 euroon. Tämä on näkynyt myös MT:n mielipidepalstalla, jolle lähetetyissä tekstiviesteissä korkeaksi koettua alarajaa on kritisoitu.

Osalla tiloista lannoitetuki on saattanut jäädä hakematta siitä yksinkertaisesta syystä, että lannoitteet on hankittu vasta hintojen lähdettyä keväällä laskuun, lannoitteita ei ole hankittu lainkaan tai niitä on hankittu tavallista vähemmän. Monella tilalla on voinut olla myös voimassa määräaikainen sähkösopimus, joka on suojannut pahimmilta hintojen nousuilta. Pahin vaihtoehto on periksiantaminen: hakemusta ei ole tehty yksinkertaisesti siksi, että voimia sen tekoon ei enää ole ollut.

Sen sijaan johtopäätöksiä tilojen taloustilanteesta hakijamäärän perusteella ei voi tehdä.