Peltojen fosfori hupenee nopeasti – alilannoituksesta yhä enemmän satomenetyksiä

Fosforin rajoitukset ja alilannoitus näkyvät yhä selvemmin viljavuusnäytteissä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Fosforilannoituksen rajoittaminen alkaa näkyä yhä selvemmin peltojen viljavuusnäytteissä. Ravinteen pitoisuudet alkoivat laskea jo viime vuosikymmenen alkupuolella, ja vuosikymmenen lopulla alamäki kiihtyi.

Yara julkaisi tuoreimmassa Leipä leveämmäksi -lehdessä tietoja peltojen fosforiluokkien kehityksestä tällä vuosituhannella. Kun vielä vuosikymmenen alussa tyydyttävään ja sitä parempaan luokkaan kuului tasan puolet pelloista, neljän viime vuoden aikana osuus on ollut enää 40 prosenttia.

Mukana ovat Eurofins Viljavuuspalvelun analysoimat viljavuusnäytteet vuosilta 2016–2019, yli 400 000 näytettä.

Johtava agronomi Tapio Lahti Yaralta toteaa, että lannoitefosforin käyttö on supistunut neljäsosaan ja liukoisen fosforin riski huuhtoutua Itämereen on vähentynyt 15–20 prosenttia 20 vuodessa. Peltojen fosforitaseet ovat laskeneet jopa negatiivisiksi. Myös muualla Euroopassa fosforitase on alentunut merkittävästi.

Lahden mukaan fosforiluvut ovat jyrkässä laskussa Suomessa. Vuoden 2016 jälkeen tutkituista näytteistä jo lähes joka neljäs pelto, 23 prosenttia, on pudonnut luokkaan huono tai huononlainen.

Myönteistä on, että korkeimmissa fosforiluokissa olevien peltojen määrä vähenee nopeasti. Arveluttavan korkeita pitoisuuksia on enää runsaassa prosentissa lohkoista, kun vuosikymmenen alkupuolella osuus oli lähes 2 prosenttia. Sama koskee korkeassa fosforiluokassa olevia peltoja. Niiden määrä on pudonnut 5,3 prosentista 3,6 prosenttiin.

Kuva tarkentuu, kun lasketaan, miten fosforitasot ovat laskeneet eri viljavuusluokissa. Lähes joka kolmannella lohkolla fosforiluokka on pudonnut pykälän alaspäin viidessä vuodessa.

Samalla huonossa ja huononlaisessa luokassa olevien lohkojen määrä on ryöpsähtänyt 14,5 prosentista 22,9 prosenttiin. Huonossa luokassa on yhtä paljon lohkoja kuin korkeissa ja arveluttavan korkeissa yhteensä.

Johtava tutkija Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus Lukesta pitää uskottavana, että peltojen fosfori- eli P-luvut alenevat. ”Myönteistä on, että eniten kuormittavien eli korkeimpien luokkien osuus puolittunut.”

Nurmenviljelyn kannalta turvallinen ja käytännössä toimiva alue on välttävän ja tyydyttävän luokkien alueella, ja niiden osuus kaikista näytteistä on pysynyt kutakuinkin samana, Virkajärvi sanoo.

Virkajärven mukaan P-lukua ei tarvitse enää alentaa huuhtoumariskin takia muiden kuin hyvän ja sitä korkeampien luokkien osalta. Niitä on alle 14 prosenttia kaikista pelloista, kun viisi vuotta aiemmin osuus hätyytteli 20 prosenttia.

Huonoa on, että alimpien luokkien osuus on noin kaksinkertaistunut. Tähän voi olla useita syitä, mutta yli 20 prosentin osuutta näytteistä voidaan pitää suurena, Virkajärvi arvioi.

Periaatteessa ympäristökorvausjärjestelmän lannoitussuositukset toimivat nurmella hyvin, mutta muun muassa raivioiden fosforin nosto ja sopivan lannoitelajin löytäminen alhaisiin viljavuusluokkiin voi olla vaikeaa.

Huononlaisen P-luokan pelto voi nurmivuosina tuottaa kohtuullisesti, mutta vain, jos peltomaan rakenne on kunnossa ja sää suosii, Virkajärvi sanoo.

Peltojen fosforin kehitys näyttää seuraavan fosforilannoitteiden myyntiä tiloille. Ennen EU:ta fosforia ostettiin noin 20 kiloa hehtaaria kohti, ensimmäiset kymmenen EU-vuotta noin 10 kiloa ja vuodesta 2008 eteenpäin 5–6 kiloa hehtaaria kohti.

Peltojen fosforin lasku alkoi näkyä viljavuusnäytteissä vuoden 2010 paikkeilla, ja alamäki jyrkentyi viime vuosikymmenen lopulla.

Yaran Lahden mukaan tilastoissa näkyy ja myös viljelijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin, että fosforia käytetään yleisesti vähemmän kuin mitä tukiehdot sallivat.

Niukasti fosforia sisältävien peltojen kanssa tullaan toimeen, kun huolehditaan riittävästä fosforilannoituksesta ja noudatetaan ympäristökorvauksen suosituksia, toteaa johtava tutkija Tapio Salo Lukelta.

Alilannoitus aiheuttaa taloudellista tappiota.

Salon mukaan ohra on muita viljoja herkempi niukalle fosforille nopean alkukehityksen takia. Lisäksi hankalat säät kuten kuivuus ja toisaalta liiallinen märkyys kiusaavat ohraa muita viljoja enemmän.

Suomi rajoittaa fosforilannoitusta Ruotsia tiukemmin. Naapurimaassa ostofosforille on vain suositus fosforiluokan mukaan. Sen sijaan lannalle ja muille orgaanisille lannoitteille on 22 kilon katto hehtaarille, Lahti toteaa.

”Ilmeisesti Ruotsissa luotetaan, etteivät viljelijät käytä ostofosforia ylen määrin”.