Maailman ruokahuolto on haavoittuvainen: Jo muutaman maan asettamat vientirajoitukset voisivat nostaa tärkeimpien ruokaviljojen hintoja rajusti
Hintojen nousu ja saatavuusongelmat eivät vaikuttaisi merkittävästi Suomeen, mutta vaarantaisivat monen tuonnista riippuvaisen maan ruokaturvan.
Erityisesti haavoittuvimmissa maissa on pystyttävä lisäämään satoja ympäristön kannalta kestävällä tavalla, tuoreessa tutkimusraportissa todetaan. Kuva on Keniasta. Kuva: Satu LehtonenRiisi, vehnä ja maissi muodostavat maailmassa perusravintokasvien kaupan selkärangan. Ne ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen ruokaturvan kannalta.
Nykytilanteessa jo muutaman keskeisen maan asettamat kaupan rajoitukset voisivat nostaa tärkeimpien viljojen hintoja nopeasti ja uhata monen maan ruokaturvaa. Näin arvioi Nature Food -tiedelehdessä julkaistu, usean yliopiston ja tutkimuslaitoksen yhteinen tutkimus,
Ruokaketjusta on tullut yhä haavoittuvampi. Viime aikoina koronapandemia on häirinnyt maatalouden globaaleja toimitusketjuja, kuivuus on koetellut monia maita ja kulkusirkat tuhonneet viljelykasveja Afrikan sarvessa ja Etelä-Aasiassa.
Tutkimuksessa mallinnettiin yhtä aikaa sekä maailmanlaajuisten että paikallisten häiriöiden mahdollisia vaikutuksia ruokaturvaan, Aalto-yliopiston professori Matti Kummu kertoo.
Maailman tärkeimpiä riisinviejiä ovat Vietnam, Thaimaa ja Intia. Vehnän viejien kärjessä ovat Venäjä, Ukraina ja Kazakstan, maissin Ukraina, Argentiina ja Brasilia.
Tutkimus osoitti, että näiden maiden asettamat merkittävät vientirajoitukset nostaisivat vehnän hintaa 70 prosenttia, maissin hintaa 40 prosenttia ja riisin hintaa 60 prosenttia.
Kun tämä yhdistetään viime vuoden kaltaisiin paikallisiin häiriöihin, hinnat lähes kaksinkertaistuisivat.
”Jo muutaman keskeisen toimijan asettamat kaupan rajoitukset voivat aiheuttaa maailmanmarkkinoilla merkittäviä lyhytaikaisia hintapiikkejä, mikä voi heikentää ruokaturvaa tuonnista riippuvaisissa maissa”, tutkijatohtori Theresa Falkendal Potsdamin ilmastotutkimuksen instituutista kertoo.
Suomen omavaraisuusaste ruuantuotannossa on moniin maihin verrattuna hyvä, noin 70–80 prosenttia.
"Vaikka Suomikin on riippuvainen tuontiruuasta, ruokaviljojen hintojen tuplaantuminenkaan ei uhkaisi suomalaisten ruokaturvaa, sillä niiden osuus ihmisten menoista ei ole lähelläkään samaa luokkaa kuin haavoittuvimmissa maissa", Matti Kummu sanoo.
Jos vuotuisista viljan toimituksista häviäisi yhtäkkiä kolmannes, monet Afrikan ja Aasian maat eivät kykenisi paikkaamaan viljan toimitusvajausta kotimaisilla varannoillaan.
”On tärkeää ymmärtää, että ruokaturva riippuu sekä paikallisista että globaaleista olosuhteista ja että rikkaiden maiden harkitsemattomat poliittiset päätökset voivat syöstä köyhempien maailmanosien ihmiset todellisiin vaikeuksiin”, Falkendal toteaa.
Mallinnusten mukaan häiriötilanteet ja niiden aiheuttamat riskit voivat yleistyä, osittain ilmastonmuutoksen vuoksi.
”Jotta voisimme torjua tällaisia tuhoja tulevaisuudessa, tarvitsemme ennakoivia strategioita. Meidän on esimerkiksi vähennettävä ruokahävikin määrää, siirryttävä kasvipohjaisia proteiininlähteitä suosivaan ruokavalioon ja lisättävä satoja ympäristön kannalta kestävällä tavalla erityisesti haavoittuvimmissa maissa”, Kummu sanoo.
”Maatalousjärjestelmien kestävä suunnittelu on tärkeää, mutta sen on kuljettava käsi kädessä poliittisen päätöksenteon ja vastuuvelvollisuuden parantamisen kanssa”, Columbian yliopiston ilmastojärjestelmien tutkimuskeskuksen johtaja Michael J. Puma toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
