IP-viljelyn tueksi tarvitaan yhä tutkimusta
JOKIOINEN (MT)
Viljelijöiden kasvukaudella kirjaamiin muistiinpanoihin on kertynyt runsaasti havaintoja rikkakasveista, tuholaisista ja taudeista sekä niiden torjunnasta. Monilla on havaintojensa tukena myös kasvintuhoojista ja torjuntatuloksista otettuja valokuvia.
Paraikaa niitä käydään läpi ja pohditaan, miten varaudutaan tulevan kasvukauden kasvinsuojeluun.
Ainakin teoriassa näin pitäisi olla. Sitä edellyttävät tänä vuonna kaikille pakolliseksi tulleen IP-viljelyn periaatteet.
IP-viljelyn eli vapaasti käännettynä integroidun kasvinsuojelun tarkoituksena on, että kasvinsuojelu perustuu todettuun tarpeeseen ja menetelminä käytetään ensi sijassa muita kuin kemiallisia torjunta-aineita.
IP-viljely ei ole ainoa syy, joka panee koko kasvintuotantoketjun miettimään vaihtoehtoja kemiallisille torjunta-aineille, toteaa professori Kari Tiilikkala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kasvintuotannon tutkimuksesta.
”Hyväksyttyjen torjunta-aineiden määrä ei ole ainakaan lisääntymässä, ja uusien valmisteiden hyväksyminen on hidasta. Sen myötä näköpiirissä olevien kasvinsuojeluongelmien määrä ei ainakaan vähene.”
Tiilikkalan mukaan kysymys ei ole siitä, etteikö kasvinsuojelusta olisi tieteellistä tutkimusta. Tutkijat tarvitsevat enemmän tietoa siitä, mitkä ovat viljelijöiden tarpeet, jotta tutkimustuloksia pystytään jalkauttamaan käytäntöön.
Tiekarttaa tutkimuksen ja viljelijän välille haettiin puolitoista viikkoa sitten Jokioisilla järjestetyssä seminaarissa yhdessä koko ketjun voimin. Ajatuksensa tutkimuksen suuntaamisesta pääsivät seminaarin ryhmätöissä ilmaisemaan niin tutkijat ja viljelijät kuin asiantuntijat ja viranomaisetkin.
Tärkeimmäksi kasvinsuojelun kehitettäväksi osa-alueeksi ryhmätöiden pohjalta laaditussa tiekartassa nousi muiden kuin kemiallisten suorien torjuntamenetelmien kehittäminen. Sen merkityksestä olivat yksimielisiä kaikki neljä ryhmätyöhön osallistunutta ryhmää.
Niillä tarkoitetaan mekaanisen ja fysikaalisen torjunnan sekä biotorjunnan menetelmiä. Tutkimuksen tehtäväksi kirjattiin torjunnan keinovalikoiman selvittäminen ja uusien menetelmien kehittäminen.
Myös sitä pitää selvittää, miten eri keinoja voidaan käytännössä yhdistää.
Mekaanisia keinoja ovat muun muassa maanmuokkaus, haraus, multaus ja katteet, fysikaalisia taas liekitys ja säteilyttäminen. Biotorjunta kattaa menetelmät, jotka perustuvat luonnon omiin torjuntamenetelmiin.
Toiseksi tärkeimmäksi kehityskohteeksi ryhmätöissä nousi kasvinvuorottelun parantaminen.
Viljelykiertoa voitaisiin parantaa uusilla viljelyskasveilla sekä saneeraus-, kerääjä- ja viherlannoituskasveilla.
Yhtenä lisätutkimusta kaipaavana osa-alueena ryhmätöissä oli IP-viljelyn talousnäkökohdat. Sen nosti tärkeimpien tutkimuskohteiden joukkoon vain yksi neljästä ryhmästä: viranomaiset.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
