
Suomesta on kasvanut nautapaimennuksen kärkimaita — EM-kullasta miteltiin Mikkelissä viikonloppuna
Kilpailut olivat suomalaisten paimennusaktiivien voimainponnistus. Kultaan paimensi Ruotsi, EM-hopeaan ylsivät Jonna Paasila ja Sumo.
Jonna Paasila ja Muscida's Boomer eli Sumo voittivat Mikkelissä sunnuntaina nautapaimennuksen EM-hopeaa. Kuva perjantailta. Kisojen eteen on tehty uskomaton työ, Paasila kiittelee. Kuva: Jaana LumatjärviPohjolan perukoilla sijaitsee erikoinen maa: Räntäsateiden, grillimakkaran ja nautapaimennuksen tyyssija.
Kaikista kolmesta päästiin nauttimaan viime viikonloppuna, kun suomalaiset näyttivät osaamistaan nautapaimennuksen Euroopan mestaruuskilpailuissa.
Kolmatta kertaa järjestettävät kisat Mikkelin Vehmaskylään ponnisti Suomen Paimenkoirayhdistys SPKY ry aktiiveineen.
Etelä-Savosta löytyy myös Suomen paimenkoirakeskittymiä.
Euroopassa nautapaimennus on vakiintunut Suomen lisäksi etenkin Ruotsiin ja Ranskaan.
Nautapaimennuksen EM-kilpailuissa kultaa voitti ruotsalainen Viktoria Fornander (keskellä) ja Tunagårdens Gorm. Vieressä tuomari Peter Morgan. Hopeaa sai Jonna Paasila (vasemmalla) ja Muscida's Boomer, pronssin vei Ruotsin Carin T. Möller (oikealla) sekä Midderry Mila. Kuva: Anna-Katri HänninenVoittoon ylsivät ylivoimaisella 145 pisteellä ruotsalainen Viktoria Fornander ja bordercollie Tunagårdens Gorm.
Kahdeksanvuotias uros Gorm saa Fornanderilta kiitosta erityisesti karjanlukutaidostaan ja rauhallisesta työskentelystään.
Radan alussa haasteena oli, että koira piti pysäyttää kertaalleen odottamaan, että karja saatiin pellolle, Fornander kertoo.
Sääolosuhteetkin vaativat sisua. Mutaa roiskui polviin saakka, Fornander sanoo.
Lypsykarjatilalla varttunut Fornander kasvattaa nykyisellä kotitilallaan paimenkoirien lisäksi lampaita ja anguskarjaa.
Paimennus ei säätä katso. Matti Tuhkalaisen kädet kangistuivat sen verran, että eväät jäivät lauantaina syömättä. Kuva: Jaana LumatjärviParhaan suomalaissijoituksen takana löytyi pesunkestävä kaupunkilaiskoira ohjaajineen.
Hopealle sijoittui Jonna Paasila ja hänen oma kasvattinsa Muscida's Boomer eli ”Sumo”.
Vantaalainen Paasila aloitti paimennusharrastuksen kymmenen vuotta sitten lampailla. Nautoja hän pelkäsi niin, että niiden lähestyminenkin arvelutti.
Sittemmin lehmät ovat tulleet tutuiksi ja Paasilan kasvatteja on myös päätynyt tiloille työkoiriksi. Hän on tyytyväinen etenkin finaalisuorituksensa loppuosaan.
Portin läpi kuljetus radan alkupuolella jätti Paasilalle vielä toiveita parannuksesta. ”Muutama nauta pääsi portin ohi, kun keskityin viimeisiin”, hän harmittelee.
Myös laumojen pitäminen ringin sisällä oli haasteellista.
Kosteus saattoi vaikuttaa siihen, että naudat tuntuivat hieman tavallista levottomammilta, Paasila arvelee.
Myyrylän kartano tarjosi EM-kisoihin tilavat puitteet. Portaalla järjestäjät ja paimennusaktiivit Anniina Holopainen, Ann-Mari Lintunen ja Matti Tuhkalainen. Kuva: Anna-Katri HänninenJärjestäjät istuvat finaalin jälkeen helpottuneina pitkän pöydän ääreen. Raju rupeama, tiivistää SPKY:n aktiivi Ann-Mari Lintunen.
Järjestäjiltä nautapaimennus vaatii työtunteja: Nautoja varten tehtävien rakennelmien on oltava jykevämpiä ja jo eläinten siirtelykin on työläämpää.
Hiehoja on totutettu koiriin ja karjaan jätetty liharisteytyksiä, jotka kenties muussa tapauksessa olisivat päätyneet kasvamaan toisaalle poistoeläimiksi.
Lintusen kumppani Matti Tuhkalainen toi karjaansa paimennettavaksi kisoihin kävelymatkan päästä. Toinen puoli naudoista oli peräisin Juvan Muumaasta.
Kisojen hännällinen edustus oli bordercollieiden harteilla.
Koulutettavuus, riittävän voimakas paimennusvietti ja kyky työskennellä itsenäisesti, järjestäjät luettelevat syitä rodun suosiolle.
Nautapuolella aktiivien joukossa on enemmän tilallisia kuin lammaspaimennuksessa.
Karjatiloilta kotoisin olevien koirien työskentely voi olla radalla suoraviivaisempaa ja itsevarmempaa. Toisaalta käytännön karjatyöskentelyssä vaatimus tarkkuuden suhteen ei välttämättä ole yhtä suuri kuin radalla.
Naudoilla kontakti paimennettaviin on pidettävä jatkuvasti. Lampaista koira saattaa työskennellessään irrota kauaksikin.
Lampaat myös laumaantuvat nautoja helpommin: Lehmät tuppaavat ”leviävämään” omiin ilmansuuntiinsa, Tuhkalainen mainitsee.
EM-kilpailuissa nähtiin tänä vuonna niin sanottu tuplahakufinaali.
Toinen haku oli myös täysin sokko, eli koirat eivät aluksi nähneet paimennettavia nautoja, kertoo Anniina Holopainen SPKY:stä.
Sää ei lopulta juuri vaikuttanut kilpailusuorituksiin, Lintunen arvioi. Myös irlantilaiselta tuomarilta Peter Morganilta satoi kiitosta koirien tasosta.
Yksi koira tosin liukastui finaalissa kumoon juostessaan hakukaarta pellon tallaannuttua iltapäivällä epätasaiseksi.
Nautapaimennusmaista Ranska ei päässyt finaaliin asti, mutta heidän tasonsa on noussut selvästi viime vuodesta, Lintunen kiittelee.
Norolan metsästysseuran ylläpitämä Myyrylän kartano valikoitui tapahtumapaikaksi useammastakin syystä, Lintunen kertoo.
Koska kartanolla ei vakituisesti asu karjaa, karjahygienia on kohdillaan. Sille on tarvetta, sillä työkoiria kisoihin on tullut monesta maailmankolkasta ja monenlaisilta tiloilta.
Pihapiirin kupeessa sijainnut koivikko on ennallistettu pelloksi.
Kartanosta oli hyötyä myös mukavuuden kannalta: kun taivas aukesi lauantaina, yleisö pääsi seuraamaan paimennusta isolta näytöltä sisätiloista.
Nautapaimennuksen EM-kilpailut
Kilpailut Mikkelin Vehmaskylässä 6.—8.10, järjestäjänä Suomen Paimenkoirayhdistys SPKY ry.
Paimennettava karja oli peräisin kahdelta eteläsavolaiselta luomulypsykarjatilalta.
Kisat järjestetty yhteensä kolme kertaa. 2023 Suomessa, 2022 Ruotsissa ja 2019 Ranskassa.
Tulevaisuudessa EM-kisat tarkoitus järjestää joka kolmas vuosi
Nautapaimennuskisoissa testataan koirien kykyä käsitellä eläimiä työnomaisissa tehtävissä, joita ovat mm. Lauman haku, kuljettaminen, häkitys ja jako/erottelu.
Nautamestaruuskisat on käyty joka syksy Juvan Muumaassa vuodesta 2008 lähtien.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







