Kisa käy kuumana – kuka tekee ensimmäisen sata tonnia tunnissa korjaavan jättipuimurin?

John Deere toi näytille uuden jättipuimuriinsa, X9:n, jonka tuotanto alkanee ensi vuonna. Tekniikasta ei juuri herunut tietoja, mutta leikkuupöydällä oli leveyttä 13,5 metriä. Kuva: Tapio Vesterinen

Viime viikolla pidetyt Agritechnica-messut Saksan Hannoverissa noudattivat tuttua kaavaa. Koneiden koon kasvuille ei löydy ylärajaa, mutta akselipainojen kasvamista ja peltojen tiivistymistä vastaan joudutaan taistelemaan.

Telaveto alkaa olla arkea suurimmissa puimureissa varsinkin, kun Saksan tieliikennemääräykset asettavat ahtaat rajat koneiden leveydelle.s

John Deere esitteli S-sarjan yläpuolelle tulevan X9-mallin, jonka puintiteho lähestyy 100 tonnia tunnissa. Keskiverto suomalaisen viljatilan sato olisi korjattu parissa kolmessa tunnissa.

Järkälemäisestä puimurista ei paljon kerrottu messuosastolla, mutta leikkuupöytä oli 13,5 metriä leveä ja tuotannon pitäisi alkaa vuoden päästä.

CaseIH:n telatraktori edustaa vallalla olevaa ajatusta siitä, miten peltoviljelyn tehokkuutta voidaan lisätä. Kuva: Veikko Niittymaa

Samaa henkeä oli kolmen kilpailevan merkin, Claasin, Agcon ja New Hollandin osastoilla. Kuka ylittää ensimmäisenä sadan tonnin rajan puintitehossa.

Suurpuimureissa on paljon yhteistä. Kohlimien erottelukyky ei enää riitä, ja ne on korvattu kahdella vastakkaiseen suuntaan pyörivällä roottorilla. Osassa myös puintikela on jätetty pois ja erotteluroottorin alkupää hoitaa puinnin.

Vastaava kehitys on menossa traktoreissa. Tehoja lisätään ja samalla paino kasvaa, mikä pakottaa vaihtamaan renkaiden tilalle kumiteloja.

Kiinalainen Magelec Propulsion tekee ajoneuvoihin tarkoitettuja kapeita sähkömoottoreita. Kuva: Veikko Niittymaa

Messujen edellä pidetyssä Euroopan maataloustutkijoiden seminaarissa saksalainen Dresdenin yliopiston professori Thomas Herlitzius herätteli maatalouskonevalmistajia miettimään asiaa toisin.

Herlitziuksen mukaan koon ja painon kasvu ovat tällä hetkellä suurimmat esteet tuottavuuden kasvulle viljan viljelyssä ja tie alkaa olla kuljettu loppuun. Kaiken lisäksi koneiden paino työleveyden metriä kohti kasvaa, mikä lisää peltojen tiivistymisriskiä.

Yliopisto on kehittänyt vaihtoehdoksi autonomisesti eli ilman kuljettajaa kulkevia peltorobotteja. Ne voivat toimia täysin itsenäisesti tai viereistä konetta ajavan kuljettajan seurannassa, josta Herlitzius käyttää termiä jaettu autonomisuus.

Tutkimusryhmä rakensi itsekulkevaa traktoria tai pikemminkin vanhaa työkoneen kantajaa muistuttavan testikoneen, jonka voimanlähteenä on aluksi dieselmoottori ja myöhemmin uusiutuva polttoaine kuten biokaasu tai vety.

Herlitzius arvioi, että itsenäisesti kulkevia koneita yhdistelemällä peltotöiden tuottavuutta voitaisiin lisätä merkittävästi. Hän esitteli samaa ideaa jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin kyse vasta teoreettisesta mallista.

Hankkeessa mukana ollut John Deere testasi samantapaiseen työkoneenkantajaan perustuvaa mallia, jossa pikkutraktorit oli kytketty sähköjohdolla toisiinsa ja edellä kulkeva päätraktori sai voimansa joko dieselmoottorilta tai pitkästä sähköjohdosta.

Deerellä on myös muunlaisia ajatuksia. Yhtiön varapääjohtaja Bernhard Haas näytti konferenssin loppupuheenvuorossa videon, jossa pienet telavetoiset ja akkukäyttöiset traktorit ruiskuttivat hedelmäpuutarhaa.

Latauspaikka oli puutarhan keskellä ja pikkutraktorit kävivät itsenäisesti tankkaamassa niin sähköä kuin torjunta-ainetta.

Haas myös arvioi, että pienet maataloustraktorit ovat hetken kuluttua akuilla toimivia, kun isot voivat olla hybridejä. Pelkillä akuilla ei pärjätä raskaissa peltotöissä.

Itävaltalainen Steyr esitteli oman ehdotelman siirtymäkauden traktorista, joka toimii kuten nykyiset traktorit, mutta sisällä on myös täysiverinen sähkötraktori. Kuva: Veikko Niittymaa

John Deerellä aiemmin työskennellyt Herlitzius on ehkä arvostetuin maatalouskonealan tutkija Saksassa ja nytkin hänen puolen tunnin esitelmänsä täytti ison salin ja seinänvierustat ääriään myöten.

Vuosikymmen sitten Herlitzius kertoi sähköisen voimansiirron vaihtoehdoista ja oletti niiden yleistyvän nopeasti. Toisin on käynyt, vaikka sähköisillä ratkaisuilla on kiistattomat edut. Aika alkaa kuitenkin olla kypsä sähköisille ratkaisuille.

Samoin voi käydä pienille itsenäisesti toimiville koneille. Ne saattavat olla arkea joskus vuosikymmenien päästä. Herlitzius ei ole idean isä. Samanlaisia kehitelmiä on ollut monella, myös Valtralla.

Sähkötraktoreissa Agco-ryhmän Fendt esitteli oman E100-ratkaisunsa kaksi vuotta sitten ja nyt CNH-konsernin Steyr oli kehittänyt ideaa eteenpäin. Myös sveitsiläinen Rigitrac aikoo saada pienen akkukäyttöisen traktorin myyntikuntoon parin vuoden kuluessa.

Ajatus on, että traktori toimii joka suhteessa samalla tavalla kuin nykyinen perustraktori, mutta sen päälle on käytössä sähköiset vaihtoehdot esimerkiksi työkoneille.

Steyrin oivallus on tehdä sähköisistä ratkaisuista yhteensopivia nykytraktorien kanssa, jolloin siirtymiselle ei ole juuri esteitä, ehkä hintaa lukuun ottamatta.

Hintakin saattaa olla ohimenevä haitta. Agritechnican komponenttihalleissa oli kymmeniä sähkömoottoreita ja -generaattoreita valmistavia yrityksiä esittelemässä tuotteitaan. Myös amerikkalaiset ja kiinalaiset sähkökomponenttien valmistajat olivat löytäneet messuille.