”Muovin heittäminen luontoon on törkeää”
”Eihän muovia saa muutenkaan heittää luontoon, joten miksi sitä pitäisi saada sotkea peltoon”, täräyttää vihannesviljelijä Jani Jokinen Rödningen tilalta Pälkäneeltä.
Tilan salaatti- ja kaalimaiden katteet on vaihdettu muovisista biohajoaviin.
Lisäksi muovi on ongelmajäte, josta laillisesti eroon pääseminen maksaa, Jokinen muistuttaa.
”Biokalvoa kuluu vuodessa 20 000 kiloa, joten olisi siinä muovisena repimistä.”
Biokalvo estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvamisen, mikä vähentää torjunta- ja kitkentäkustannuksia.
Rödningen salaatti- ja kaalimailta rikkaruohoja ei käytännössä enää tarvitse kitkeä ollenkaan.
Jokinen on tyytyväinen kalvon maatumisvauhtiin.
Biokalvon päällä viljellään kaaleja, Cosmopolitan- ja jäävuorisaalaattia sekä punaista ja vihreää miniroomansalaattia. Yhteensä alaa on runsas 50 hehtaaria.
Korjuun jälkeen maa käännetään lautasmuokkaimella ja sen annetaan levätä parisen viikkoa. ”Joitain pieniä riekaleita saattaa olla jäljellä, mutta ne hajoavat nopeasti”, Jokinen kertoo.
Kuivana kesänä kalvo maatuu kosteaa suvea hitaammin, mutta se ei käytännössä haittaa viljelytöitä.
Keräkaalin alla kalvo alkaa hajota salaatteja nopeammin, kun sen lehdet alkava koskettaa kalvoa. Tämäkään ei ole ongelma, koska siinä vaiheessa kerä on niin suuri, että sen varjossa rikkaruohot eivät juuri menesty.
Penkit ovat hieman koholla. Kalvo levitetään niille ensin, ja sitten istutetaan taimet. Näin kalvo ei veny liikaa, mikä suurentaisi istutuskoneen tekemiä reikiä liikaa.
Pieni reikä riittää taimille, mutta rikkaruohot eivät mahdu puskemaan siitä läpi.
Kalvon päälle lapioidaan painoksi multakasoja, jotta tuuli ei pääse rei’istä puhaltamaan kalvon alle ja repimään taimia.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
